maanantai 14. elokuuta 2017

Myrskyn jälkeen

Lauantaisen myrskyn jälkeen olo on ollut samaan tapaan vähän ontto ja pöllämystynyt kuin joskus juhlien jälkeen. Aiemmin päivällä toivoin, että tulisi nyt sitten oikein kunnon rytinä. Ja rytinä tuli. Enää tuskin tulen moisia toiveita esittämään.


Myrskyvirtaus pyyhälsi kesäkotini ohi melkoisella voimalla, mutta otti matkaansa onneksi vain keinun ja muutamia pikkutavaroita. Äidillä, siskolla ja heidän lähinaapureillaan ei ollut yhtä hyvä tuuri, vaan myrsky jätti jälkeensä todellisen hävityksenkauhistuksen. Onneksi kukaan ei kuitenkaan loukkaantunut.


Nämä kuvat on ottettu myöhemmin illalla, kun vihdoin uskaltauduimme ystäväni kanssa lähtemään pienelle kierrokselle lähiympäristöön (kuvat minusta siis hänen ottamiaan). Varmistellessamme myrskyn laantumista, missasimme suurimmaksi osaksi sitä seuranneen erikoisen valon. Edes hyvien kuvien vuoksi ei tehnyt mieli ottaa riskiä, sillä ensimmäinen myrskyvirtaus tuli päälle ihan hetkessä (söimme ulkona vielä muutamaa minuuttia aiemmin). Onneksi olin muuten sen verran kaukaa viisas, että kutsuin itselleni yökyläilijän juuri lauantaille! Vaikkakin normaalisti ukkosta pelkäävä koira taisi olla meistä se kaikista coolein. Hyvä, että edes joku oli.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Silloin joskus kolme vuotta sitten

Muusan elokuu on ollut olemassa kolme vuotta ja rapiat päälle.


Perustin blogin tilanteessa, jossa olin vuoden päivät tahkonnut jokseenkin vastentahtoisesti töiden ohella kasaan jatkotutkintoa alalle, joka ei sitten enää kiinnostanutkaan minua riittävästi. Niin kuin ehkä yhtään. Jokainen, joka on joskus yrittänyt pakottaa itseään tekemään jotakin, mikä ei tunnu omalta, tietää millaisia tuntemuksia se aiheuttaa. Ihmiset ympärillä tsemppasivat jatkamaan opintoja ja minä huusin sisäisesti eitä, uskaltamatta kuitenkaan tehdä ratkaisevaa päätöstä. Olotila oli siis jokseenkin ahdistunut ja kaipasin kipeästi muuta ajateltavaa ja omaa pientä pakopaikkaa arjesta. Ennen kaikkea halusin selvittää ja tehdä itselleni näkyväksi sen, mikä minua inspiroi ja mitä kohtaan tunsin intoa ja paloa. (Kun se kerran selkeästi ei enää ollut työ, jota joskus olin tehnyt suurella liekillä.) 


Aika oli siis enemmän kuin kypsä Muusan elokuulle ja blogin myötä alkoi sisäinen matkani muusa kaksipistenollaksi. Sillä vaikka blogini on ulospäin hyvin kepeä ja kuljen tarkoituksella niin sanotusti aina sitä kauneinta reittiä, on se henkilökohtaisella tasolla pitänyt sisällään myös hieman deepimpää pohdiskelua ja tarjonnut minulle mahdollisuuden itsetutkiskeluun. Ennen kaikkea se on ollut minulle väline katsoa itseäni vähän ulkopuolelta ja tehdä siten elämästäni hiljalleen enemmän itseni näköistä. Että katso nyt, nämä asiat sinua inspiroivat, tuolla on intohimosi ja tällaista elämää haluat elää.


Ja kun nyt kirjoitan näin, lienee sanomattakin selvää, että ne jatko-opinnot jäivät kesken ja nyt olen matkallani siinä pisteessä, että tämän loman jälkeen en enää palaa takaisin vanhan sorvin ääreen. Edessä on kahden vuoden opintovapaa ja lähden tavoittelemaan entistä kukkaisampaa uraa (kirjaimellisesti), mitä ikinä se sitten pitääkään sisällään. Annan ajatuksen hautua hiljalleen seuraavien vuosien aikana luottaen tähän hyväksi havaittuun menetelmään. Teen sen kyllä itselleni näkyväksi, ja teille siinä sivussa.


Tällä hetkellä kaikki tämä on niin v a l t a v a a, että sitä on vaikea edes pukea sanoiksi. Summa summarum, tämä kolmas blogivuosi oli siis monella tapaa käänteentekevä. Olen onnellinen siitä, että uskalsin vihdoin tehdä ratkaisuja vuosikausia mielessä muhineisiin asioihin liittyen, kaikista epävarmuustekijöistä huolimatta. Vaikkakin tieto siitä, että maitojunat liikennöivät edelleen, on kuitenkin kieltämättä ihan lohdullinen. Ja jos niin käy, totean vain lungisti olkiani kohautellen, että "tämä nyt oli vaan tällainen kokeilu". Hehheh. Kuten sanottua, niin valtavaa, että siitä on näköjään pakko repiä huumoria.


Muusan elokuun neljäs vuosi tulee siis olemaan allekirjoittaneelle mitä todennäköisemmin entistä jännitävämpi, taloudellisesti köyhempi, mutta toivottavasti monella muulla tavalla sitten sitäkin rikkaampi. Mutta niin kuin tähänkin asti, valitsen aina sen kauneimman reitin! Ja jos ei se sitä jo ole, teen siitä kauniin. Ihan niin kuin Elsie de Wolfe. Ja toivottavasti te kaikki ihanat lukijani pysytte messissä, sillä teillä on ollut tärkeä rooli tällä matkalla tähänkin asti! <3

Olisipa muuten kiva kuulla, mikä teillä on ollut se viimeinen kimmoke blogin perustamisen taustalla!

Ja ps. muistettakoon tämä kolmas blogivuosi myös siitä, että hylkäsin automaattiasetukset myös valokuvatessa! :)

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Goodbye July

Oikeasti tämän kollaasin pitäisi olla paljon vihreämpi, sillä olen viettänyt käytännössä koko heinäkuun kesäkodin puutarhassa, mutta mutta... En ole ilmeisesti vielä oikein oppinut kuvaamaan vihreyttä ja mullahan on lähes tiedostamatta ollut näissä kollaaseissa aina ihan tietty sävymaailma. Niitä mun sävyjä, kyllähän te jo tiedätte. 

No, jokatapauksessa. Heinäkuu on siis täyttynyt puutarhailusta, perheen ja ystävien kyläilyistä, kirpputorien kiertämisestä ja kesäkodin (toistaiseksi erityisesti kirjahyllyn) sisustamisesta hiljalleen kirpputorilöytöjen myötä, yleareenasta katsotuista Kotikadun jaksoista, omasta puutarhasta kerätyistä kimpuista, aina vain myöhäisemmiksi venyneistä illoista ja aamuista... Niin, ja vahvoista ranskalaishenkisistä viboista. Olen kuunnellut mökillä jostain syystä paljon ranskankielistä musiikkia ja bongaan nykyään kaikkialta kaikkea ranskalaista. Pitäisi varmaan alkaa todenteolla suunnittelemaan pientä matkaa siihen suuntaan.

Lisäksi kuukauteen mahtui yksi Helsingissä vietetty päivä, yksi Tallinnassa vietetty yö, yhdet paikalliset festarit, yksi ystävän mökillä vietetty yö, eikä sitten muuta. Ja ihmeellistä kyllä, en ole muuta kaivannutkaan. Koska puutarha.

Nyt keitän vielä kahvit ja juon ne terassin reunalla istuen ja nauttien heinäkuun viimeisen illan auringosta.

Tervetuloa elokuu ja uudet seikkailut!

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Pure romance








Puhdasta romantiikkaa. Pionien kukinta on ollut kyllä juuri sitä. 

Kaunista heinäkuun viimeistä viikkoa ystävät!

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Lisää vain Katto Kassinen

Tehän tiedätte viehtymykseni kattomaisemiin? Siksi aina välillä on päästävä yläilmoihin kuvailemaan kattoelämää, tällä kertaa Helsingin kattojen ylle. Nämä tähän postaukseen päätyneet kattomaisemat on kuvattu hotelli Tornin Ateljeebarin näköalavessan ikkunan läpi, koska eikö totta että ikkunalasi tuo niihin juuri sopivasti satumaista tunnelmaa? Kuvitelkaapa tuonne jonnekin Katto Kassisen asumus ja herra itse patsastelemaan sinne mökkinsä edustalle! Oijoi, Katto Kassinen lukeutuu ehdottomasti mun lempisatuihin. Ihan hulvaton tyyppi!

 Vanhojen kirjojen tuoksu... Kävin Hagelstamin Kirjakaupassa etsimässä vanhoja kasviaiheisia kuvia ja löytyihän niitä. Yhden jopa raaskin ostaa.

 Tämä pätee varmasti myös Katto Kassiseen. Tiedä sitten kumpaan suuntaan...


 Olisipa muuten ihanaa asua joskus tuollaisen talon kattohuoneistossa! Lisätään vanhuuden haaveita -listaan... Kai teiltäkin löytyy sellainen?

torstai 13. heinäkuuta 2017

Under the peony spell

Lupasin viimeksi omistaa kokonaisen postauksen näille ihanille pioneille, mutta sitä ennen pakollinen päivittely siitä, mihin ihmeeseen nämä viikot oikein taas kiiruhtavat! Pientä kesäpaniikkia havaittavissa tälläkin suunnalla siis. Ehkä se tästä taas tasoittuu...
Mutta nyt niihin pioneihin! Kevään iloisin yllätys oli se, kun tajusin että puutarhassani on kokonainen kukkapenkki täynnä pioneja Ja mikä parasta, niitä on jopa aika paljon! Lajikkeita en tunne, mutta pionipenkissä vuorottelevat nämä kuvien uhkeat vaaleanpunaiset ja vähän rockimmat fuksiat. Ihan heittämällä pienen puutarhani kuningattaria molemmat.



Osa kuvista on viime viikolta, jolloin pionit puhkesivat kukkaan ja osa kuvista on tältä viikolta. Tuosta ylllä olevasta kuvasta käy hyvin ilmi, millaisiksi ihaniksi pompuloiksi nämä vaaleanpunaiset ovat viikon mittaan auenneet. 

Tiistain sateet olivat pioneilleni, ikävä kyllä, ehkä vähän too much. Fuksiat ovat hieman räjähtäneen näköisiä ja vaaleanpunaisista osa nuokkuu tukikaarista huolimatta maata kohti. No, onpahan syy leikata niitä runsaasti maljakoihin.


Summa summarum, viimeisen viikon olen ollut niin tiukasti pionien lumoissa, että muut (ei niin kivat) hommat (kuten kompostialueen siistiminen) ovat jääneet pionien ihailun ja valokuvaamisen jalkoihin. Tänään ja huomenna täytyy yrittää kiriä hommia kiinni ja pysähtyä ihailemaan pioneja vähän vähemmän. En kuitenkaan lupaa mitään.

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Viikon varrelta

Heinäkuun ensimmäinen viikko on vierähtänyt ohi kuin varkain. Kuitenkin tuntuu, että juhannuksesta on kulunut aikaa jo ikuisuus ja päivät menevät sekaisin. Olo on levännyt ja rento. 

Viikon tärkein tapahtuma on ollut pionien puhkeaminen kukkaan!


Ystäväperheitä on käynyt kylässä.


Vettä on satanut auringon kanssa ja ilman.


Mutta se ei ole juurikaan haitannut tahtia, sillä silloin on vaihdettu sujuvasti suunnitelmaan B(ook)!


Illat ovat kuitenkin olleet poikkeuksetta kauniita.


Silloin olen suunnannut iltakävelylle läheisen joen rantaan.


Ja takaisin tullessa olen ihastellut jälleen pioneja!


Pitsit ovat olennainen osa kesäkotigarderooppia.


Vaikkakin suurimmaiksi osaksi taidan kuitenkin kulkea puutarhalla kumisaappaissa ja risoissa farkuissa.


Ja nuo pionit! Luulen, että seuraava postaus on omistettu yksinomaan niille.

Millaisissa tunnelmissa teidän viikkonne on sujunut?