tiistai 26. elokuuta 2014

Mielenmaisema

Elokuun aamun väistyvä hämärä, pellon yllä hiljainen usva, uuden päivän vaaleanpunainen kajo.


Sinä aamuna maisema ja mieliala sulautuivat toisiinsa. Jälleen kerran luonto osoitti, että juuri tämä hetki on tärkeä. Pysähdyin, nousin autosta, otin kuvan. Katsoin ja hengitin. Toivoin, että edes hitunen kokemastani siirtyisi mieleni maisemaksi ja kulkisi mukanani. Silloin olisin tavoittanut jotakin tärkeää. Silloin muistaisin olla kiitollinen tästä hetkestä. Silloin näkisin enemmän, kokisin enemmän, uskaltaisin enemmän. Silloin tarttuisin uusiin alkuihin ja luottaisin vaaleanpunaisiin taivaanrantoihin.
Silloin eläisin enemmän.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti