sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Falling leaves

Silloin, kun ei tarvitse kantaa huolta haravoinnista, voi keskittyä vain ja ainostaan tuntemaan iloa maahan pudonneista lehdistä. Niin kaunista ja niin ikiaikaista. Mustion linnan kaltaisissa historiallisissa paikoissa tuo ikiaikaisuus korostuu vielä entisestään, kauneudesta nyt puhumattakaan. Satoja vuosia paikallaan seisseet vanhat tammet ja vaahterat ym. ovat pudottaneet lehtensä (ja tammenterhonsa, auts!) niille sijoilleen jo kauan ennen meidän aikaamme ja tulevat todennäköisesti tekemään niin vielä kauan meidän jälkeemme. Oma elämä saa oikeat mittasuhteet. Oli muuten mielenkiintoinen kokemus käydä Mustion kaltaisessa kesäkohteessa näin syksymmällä: olin ainoa ihminen koko puistossa. Ihan kuin olisin eksynyt johonkin unenomaiseen satumaailmaan.


 

2 kommenttia:

  1. Syksyinen ruska mahtavine väreineen tuntuu näin helmikuun viimeisenä päivänä todella kaukaiselta! Kyllä vuodenajat on vaan huippu juttu :) Tuli ikävä syksyä ja värejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ja vuodenaikojen vaihtelu on kyllä ihan mahtavaa. Tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulee, niin sitä enemmän nauttii niistä kaikista.

      Poista