keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Punajuuririsotto


Mitä ruuanlaittoon tulee, olen vähän sellainen "hiiri kissalle räätälinä" -tyyppinen kokki. Muistan eräänkin kerran, kun yritin spontaanisti Jamie Oliver -tyyliin kokata ystävilleni tomaattikeittoa niistä aineksista mitä kotoa sattui löytymään. Juu, ei tullut keittoa ei. Tuli jotain liemen tapaista...ja sitä löytyikin sitten ympäri keittiötä. Suunnitellun ruuan sijaan saan siis usein lähinnä vain sotkua aikaiseksi. Tai itseasiassa taidan kyllä kokatessani saada aina sivutuotteena sotkua aikaan, myös silloin kun lopputulos on onnistunut. 

Mutta silloin kun raaka-aineet ovat kohdillaan, myös kaltaiseni harrastelija saa toisinaan hyvää aikaiseksi. Varsinkin silloin, kun sekaan voi heittää voita ja kermaa. Osaan esimerkiksi tehdä - ainakin omasta mielestäni - maukasta kanttarellirisottoa ja kun Menaisia selatessa silmiin osui Valio crean punajuuririsotton ohje, päätin heti yrittää onneani. Silläkin uhalla, että keittiö olisi session päätteeksi värjääntynyt punaiseksi...


Samaisesta mainoksesta lähti inspiraatio myös kattaukseen, kuten kuvista ehkä näkyy. Punajuuria ja pellavaa, yrttien puutteessa lankaköynnöstä.


Tyypilliseen tapaani en noudattanut ohjeita kirjaimellisesti. Korvasin punasipulin salottisipulilla, juoksevan margariinin voilla (se muuten unohtui tuosta yllä olevasta kuvasta) ja puolet ruokakermasta kasvisliemellä. Valkoviinietikan jätin kokonaan pois, mutta suolaa kyllä lisäsin. Ja jos totta puhutaan, niin tajusin jälkeenpäin laittaneeni sekaan appelsiinimehua omenamehun asemesta... Niinpä niin, joskus kannattaisi ehkä oikeasti lukea reseptit kunnolla läpi! Lopputulos oli kuitenkin ihan kohtalaisen onnistunut. Ja sitä paitsi: kaunis kattaus on jo puoli ruokaa. Tai ainakin tykkään ajatella niin.



Syksy on meidän herkkusuu-nautiskelijoiden kulta-aikaa, bon appetit!

Ps. Punajuuret kannattaa raastaa vaikka tiskialtaan pohjalla, jos ei halua pestä koko keittiötä lattiasta kattoon...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti