maanantai 30. maaliskuuta 2015

Päiväni floristina


Mitäpä sitä kukkien rakastaja vapaapäivänään muutakaan tekisi kuin viettäisi aamun kukkakaupassa, vähän niin kuin tet-jaksolla! 

Pääsin eilen floristiystäväni työpaikalle vähän fiilistelemään ja leikkimään floristia. Vähänkö kivaa! Ja terapeuttista. Muutama tunti vierähti hujauksessa ja tänään tajusin, etten muista käymistämme keskusteluista juuri mitään. Keskittyminen on tainnut olla ihan huipussaan! Samanlaisen intensiteetin olen saavuttanut joskus hopeasavikurssilla, jolloin en havahtunut edes maanjäristykseen (joo-o, Suomessakin oli jokunen vuosi sitten pieni maanjäristys). Koko muu kurssi oli rynnännyt ikkunaan ihmettelemään mitä tapahtui, mutta minä olin vain tyynesti jatkanut korujeni parissa ilman mitään käsitystä ympäröivästä maailmasta. Käsillä tekeminen on kyllä parhaimmillaan todellista pään nollausta ja jotkut onnelliset tekevät sitä työkseen! Taiteen tekemisestä puhumattakaan, sillä sitähän floristin työ myös on mitä suurimassa määrin.


Floristi työssään


Oletteko muuten koskaan yrittäneet kuvata floristia työssään? Osoittautui kohtalaisen hankalaksi puuhaksi. Vauhti on melkoinen ja siinä ei nokka kauaa tuhise, kun kimppu on valmis. Tämä floristi taisi tehdä neljä kimppua ja palvella yhden asiakkaan siinä ajassa, kun minä väkersin sitä yhtä ainokaistani.

Pääsiäisasetelmia made by Muusa


Pääsin tekemään vähän keväisiä istutuksia ja ainakin tuo oikeanpuoleinen meni kuulemma jo kaupaksikin. Istutusten tekeminen oli tuttua kauraa, mutta kimpun sitominen taasen ei. Kotona yleensä vain asettelen kukat rennosti maljakkoon edes yrittämättä saada mitään spiraalia aikaiseksi. Mutta kun nyt kerran floristia leikin, niin halusin tietysti yrittää sitoa ostamani kimpun oikeaoppisesti. Aika ihanaa muuten noukkia maljakoista kukkia kimppua varten: Hmm, vaaleanpunainen jaloleinikki ainakin...ja vähän neilikoita...ehkä yksi gerbera ja omenapuunoksia...vähän vihreetä ja harsokukkaa...ja ehkä vielä jotain... :) Hetken tunsin itseni ammattilaiseksi. Se tunne katosi sitten nopeasti. Ei ole meinaan helppoa! Alkuperäinen visioni oli, että tuo vaaleanpunainen leinikki olisi ollut kimpun keskellä, mutta jotenkin kummasti se päätyi reunalle. Ajattelin yrittää kotona uudestaan paremmalla onnella, mutta nyt kun olen tuota kimppua pari päivää katsellut, niin itseasiassa se on ihan perfecto juuri noin: katsoo sitä mistä suunnasta tahansa, niin aina löytyy katseenvangitsija! Taisin jo löytää oman kädenjälkeni. (Ehkä tuo leinikki täytyy kuitenkin jossain vaiheessa yrittää pelastaa tuolta puristuksista.)

 The Kimppu


Tänään kesken omien töiden ajatukset karkasivat väkisinkin eiliseen ja siihen, miten hauskaa olisi päästä taas kukkien keskelle kokeilemaan omien visioiden toteuttamista. "Tet-jakso" tulee siis varmasti saamaan vielä jatkoa, mutta ensihätään taidan käydä hakemassa pääsiäiseksi kotiin sekalaisen setin kukkia ja jatkaa sidontaharjoituksia. Can't wait!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti