sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Goodbye July (and June)

Kuukauden parhaat


Viime kuukauden kooste jäi välistä ihan kokonaan, joten tässä kerralla koko kesän parhaat hetket!

 olkihatut kotona  //  ja päässä  //  2134 luettua sivua  // 
silmillä ja suulla syödyt kakut  //  kesän kaunein koru  //  elämäni ensimmäinen kanoottiretki vaalenanpunaisessa auringonlaskussa ja täysikuussa  // 
pari litraa "chill out"  -hetkiä  //  taivaan tapahtumat  // kaikki ne lukemattomat lattet  //


Ja ei voi unohtaa tämän kesän kolmea kaupunkia: Helsinki, Tallinna, Lontoo!

meri  //  Helsingin saaristo  //  kesähesan tunnelma  //
Tallinnan punaiset katot  // vuoden pisimmän päivän täysikuu  //  kesän paras  kahvi  //
Lontoon puistot  //  ja markkinat  // no, yksinkertaisesti koko kaupunki  //


Tervetuloa elokuu!

torstai 28. heinäkuuta 2016

Vihreä Vallisaari

Helsingin edustalla sijaitseva Vallisaari ja siihen yhdistyvä Kuninkaansaari avautuivat yleisölle tänä keväänä ja ne ovatkin olleet todellisen yleisöryntäyksen kohteena. Minä vietin viime sunnuntain Vallisaarta tutkien ja päällimmäinen mielikuva saaresta on sen huikaiseva vihreys. Paikoitellen olisi voinut kuvitella olevansa vaikka Skotlannin ylämaan nummilla. Mutta ei: Suomessa, Helsingissä, 20 minuutin lauttamatkan päässä kauppatorilta.

Vallisaari on ollut aikaisemmin puolustusvoimien käytössä, mutta merivoimien vuokrasopimuksen päätyttyä vuonna 2012, ryhdyttiin saarelle suunnittelemaan uutta käyttöä. Ja muutama kuukausi sitten Vallisaari ja Kuninkaansaari siis avautuivat yleisölle virkistys- ja luontomatkailua varten. Saaren historia, esim. Helsingin asevarikon varastona, on kuitenkin vielä käsinkosketeltavaa ja retkeilijöitä kehotetaankin turvallisuussyistä liikkumaan vain opastetuilla reiteillä.

"Vallisaari on luonnonmukaisessa tilassa vuosikausia versonut villi saari. Sen kesyttämätön luonto tarjoaa vierailijoilleen rosoisen kauniin ja elähdyttävän luontoelämyksen."



Näkymä Vallisaaresta Kustaanmiekkaan



Aleksanterinpatteri, Vallisaaren sydän

"Rakennus on nyt tyhjillään ja odottaa peruskunnostusta. Sisätiloja ei toistaiseksi pääse ihastelemaan ilman eri sopimista, mutta pihamaalla saattaa aistia historian kaikuja ja katolta aukeaa kävijälle saaren komeimmat maisemat, niin keskustan rannoille kuin etelän avomerellekin."



 Aleksanterinpatterille johtava lehmuskuja



Vallisaaren ja Kuninkaansaaren yhdistävältä aalltomurtajamaiselta kannakselta on upeat näkymät avomerelle



Vehreässä Vallisaaressa on rikas luonto

"Keväällä lehdot kukkivat valkoisina ja vihreinä valkovuokoista, lehtotähtimöistä sekä kieloista ja ilma on vuolaana satakielten ja kultarintojen vireää viserrystä. Loppukesällä ihastuttavat ketokukat kuten ketoneilikat ja noidanlukot kukoistavat saaren länsiosan linnoitusniityillä ja kalliokedoilla."


Toivottavasti viihdyitte mukana kierroksella!

Vinkkinä mahdollisille Vallisaareen lähtijöille: hattu päähän, hyvät kengät jalkaan ja yhtä hyvät eväät reppuun - vesipulloa unohtamatta! Ja sit eikun menoks!

(Lainaukset vallisaari.fi )

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Viimeisen lomaviikon blues

Pionit lakastuivat, Jaakko heitti kylmän kiven, h&m:n ensimmäinen syyskuvasto kolahti postiluukusta... Todellinen viimeisen lomaviikon blues meneillään siis!



Toisaalta blues on hyvä genre, elokuu on kuukausista ykkönen, syyshortensiat vasta aloittelevat kukintaansa... Ehkä tästäkin taas selvitään.


Ja onhan tässä lomatiimalasissa vielä näitä päiviä jäljellä. Ja lämpimiä päiviä onkin! Tämän kesän teemani on enemmän tai vähemmän ollut #eläkuinviimeistäkesäpäivää, sillä mennään loppuun asti!

Kohtalontovereille ja muille; aurinkoista heinäkuun viimeistä viikkoa!

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Soul place

"Did you know that we all have at least one soul place in the physical world?"







"A soul place is a special site or spot where we experience unique feelings of belonging, empowerment and energetic rejuvenation."

En tiedä kenen kynästä tuo on, mutta ei lainkaan hassumpi ajatus, vai mitä? Ja vie minut väkisinkin takaisin Suomenlinnan kalliolle, joilla vietin torstaina pari aurinkoista (ja tuulista!) tuntia ja, jotka kuuluvat ehdottomasti minun soul place -listalleni. 

Olen siitä onnekas, että minulla noita paikkoja on paljon. Ja kun mukaan lasketaan vielä ne henkiset soul place -kokemukset, niin tunnen olevani suorastaan äveriäs! Olen siis usein fiiliksissä milloin mistäkin. :D Tänään tosin rehellisyyden nimissä kaikkea muuta. Kesälomani puolivälin krouvi on ohitettu ja sekös saa jo pientä paniikkia aikaan. Miten tämä kesä voi kulua näin nopeasti?! Juuri siksi nämä soul place -paikat ja kokemukset ovat niin tärkeitä. Ne saavat ainakin minut rauhoittumaan, mutta myös täyttymään positiivisella energialla. 


Näillä ajatuksilla kohti seuraavaa viikkoa!

Ja olisi muuten kiva kuula millaisia paikkoja teidän soul place -listaltanne löytyy?

torstai 14. heinäkuuta 2016

Kauas pilvet karkaavat






"Lasi roseeta ja yksi tiiliskiven paksuinen romaani, kiitos."

Mikäs sen leppoisampi tapa rentoutua lomapäivän päätteiksi?


Mutta sitten on näitä iltoja, jolloin viini lasissa lämpenee eikä lukeminen etene juuri takakantta pidemmälle, koska taivas varastaa koko shown. Yhtä kaikki, rentoutuminen on taattu.

Hyvää yötä!

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Kop, kop, onko kukaan kotona?




Havahduin tässä jokin aika sitten siihen, että kotikuvat ovat loistaneet poissaolollaan koko kesän, ja ehkä keväänkin. Sattumaa? Ehkä joo, mutta sitten toisaalta taas ei. En taida olla tällä hetkellä kotonani oikein läsnä. Paikalla, mutta en sitten kuitenkaan oikein tosissaan läsnä. Ajatuksissani maailmalla tai ihan muissa neliöissä. Siellä, täällä ja tuolla - kaikkialla, paitsi kotona. Asia on nimittäin niin, että olen totaalisen kyllästynyt näihin omiin nurkkiini juuri nyt. Tahdon uuden kodin. Tarvitsen uuden kodin. Tämä alkaa olla jo aika kroonista.



Näissä tunnelmissa on  t o d e l l a  vaikea motivoida itseään hääräilemään kotona. Saati, että ryhtyisi ikkunanpesuun tai tarttuisi johonkin muuhun roikkumaan jääneeseen hommaan. Jopa kukat ovat loistaneet poissaolollaan! Huomisen tärkein tehtävä taitaakin olla kukkakimpun poimiminen ojanpientareelta, sillä kyllähän tämä pitkään palvellut koti edelleen ansaitsee saada hieman kukkia maljakkoon. Muita panostuksia en lupaa, sillä meidän tarinamme alkaa olla lopussa ja minä olen valmis hyppäämään uuteen kotiin heti, kun se oikea tulee vastaan! 

En olekaan muuten tainnut koskaan kertoa, että tämä nykyinen kotini oli aikoinaan ihan rakkautta ensisilmäyksellä ja ostin sen siltä seisomalta 10 minuutin tutustumisen jälkeen. Isäni kyseli näytön jälkeen, että oliko siellä millaiset lattiat ja löytyykö vaatehuonetta? En ollut varma oliko siellä lattioita laisinkaan, mutta tiesin löytäneeni kodin. Tätä taustaa vasten ymmärrätte varmaan, että  en voi tyytyä vähempään. Se ei kuitenkaan tarkoita täydellistä - sillä tämä nykyinenkin on monella tapaa kaukana siitä - vaan pikemminkin haussa on riittävän hyvä koti. Kuitenkin sellainen, jossa kynnyksen yli astuttaessa kuuluu se kuuluisa click! 

Toivotaan, että universumi on ollut nyt korvat hörössä ja minun toiveeni on kirjattu ylös. 
Jään odottamaan vastausta... :) 

Sitä odotellessa olisi kiva kuulla asutteko te jo siinä unelmienne kodissa vai siintääkö se vielä kaukaisissa haaveissa?



maanantai 4. heinäkuuta 2016

Takaisin Lontooseen

Mikäs sen parempi päivä palata Lontoon matkan tunnelmiin kuin matkan jälkeisen masennuksen sävyttämä maanantai!


Olen ollut Lontoossa vain kerran aikaisemmin ja silloinkin joskus viime vuosituhannella, mutta tuo visiitti kesti useamman kuukauden. Olin siellä vaihdossa ja tutustuin silloin aika monipuolisesti Lontoon eri alueisiin. Opiskelujen takia hengailimme suurelta osin Brixtonissa, mutta vapaalla otimme kaupunkia haltuun nuoruuden innolla. Mutta joka tapauksessa; oli siis jo aikakin palata takaisin rikospaikalle!


Lontoo kuuluu niihin kaupunkeihin, joissa tunnen oloni välittömästi kotoisaksi ja - hassua kyllä - turvalliseksi. Tykkään ylikaiken sen kylämäisyydestä, mutta vastaavasti minusta on ihana kadota suuren kaupungin monikulttuuriseen vilinään. Kai siihen liittyy myös jonkinlaista suurta vapauden tunnetta. Pidän myös siitä, miten lontoolaiset näkevät minut. Siellä annettu hymy todellakin palaa aina takaisin luokseni. (Tästä asiasta löytyy varmasti paljon myös eriäviä mielipiteitä.) Ehkä se liittyy siihen, että ulkomailla on kenties pakko olla enemmän auki ja aidommin läsnä. Ja niinhän sitä sanotaan, että metsä vastaa niin kuin huudetaan. Pitäsi omaksua samanlainen turistiasenne koko elämää kohtaan.


Minulla oli matkalle vain yksi must-tavoite: Camdenin markkinat. Silloin viime vuosituhannella kävimme siellä harva se viikonloppu, nautimme tunnelmasta, kulutimme aikaa ja odotimme ruokakojujen viimeisen tunnin alennusmyyntiä. Kimeällä äänellä huudetut "nice and delicious japanese food 1 pound 50!" huudahdukset soivat vieläkin päässä ja tuovat hymyn huulille. Nyt, kun katsoin niitä ruokakojuja, mietin että oikeastiko olen oikein odottanut saadakseni syödä päivän ties millaisissa olosuhteissa seissyttä ruokaa... Niin ne ajat muuttuu ja me niiden mukana. Mutta parhaat asiat säilyvät ennallaan. Camden oli juuri sellainen kuin muistin. Ja juuri sopivasti nostalginen.


Sen enempää matkaa avaamatta totean vain, että hotellin homeisesta kylpyhuoneesta huolimatta olen vaikka samantien valmis lähteämään uudelle retkelle Lontooseen. On se vaan niin ihana kaupunki. Niinhän sitä sanotaan, että joka on kyllästynyt Lontooseen, on kyllästynyt koko elämään, sillä Lontoossa on kaikki, mitä elämällä on tarjottavanaan. Sillä edellisellä reissulla tuokin hetki tuli kyllä muistaakseni koettua... Mutta sitten, kun seuraavan nurkan takana tulee vastaan jotain tällaista, niin väkisinkin hymy palaa taas huulille. Lontoo osaa totisesti yllättää naisen!