keskiviikko 31. elokuuta 2016

Goodbye August

Tämä elokuu meni ihan nautiskelun puolelle:


kahvia, kahvia, kahvia - kotona ja kahviloissa
herkkuja, herkkuja, herkkuja - ja vielä kerta kiellon päälle!
päiväunia - aina kun mahdollista, ja välillä muulloinkin
kukkia, kukkia, kukkia - varsinkin niitä valkoisia 

Tervetuloa syyskuu (ja ryhtiliike)!
(Uskallankohan edes sanoa tätä ääneen, kuiskaan siis...että toisinaan jo vähän salaa toivon sateita, sillä jostain syystä tykkään kävellä sadesäällä. Ja tämän kesän jälkeen pieni jokapäiväinen liikunta ei olisi lainkaan pahitteeksi...)

maanantai 29. elokuuta 2016

Late summer love

Loppukesä, alkusyksy, elokuu...rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ne teistä, jotka ovat seuraanneet blogiani jo pidempään, tietävät rakkauteni elokuista puutarhaa kohtaan. Tykkään siitä, miten elokuussa kaiken ei tarvitse olla enää niin justiinsa, vaan vähän ylikukkineetkin yksilöt saavat paistatella kaikessa rauhassa lempeässä elokuun auringossa.

Monet kesäkukkasuosikkini ovatkin juuri näitä loppukesän kukkijoita, kuten esimerkiksi yläkuvien daalia ja punahattu. Ja varsinkin nuo valkoiset punahatut, lovelovelove! Niitä (ja perhosia!) tahdon ehdottomasti joskus myös omalle pihalle.


Nämä kuvat ovat Tuusulanjärven rantatien varrelta, mm. Sibeliuksen Ainolan puutarhasta. On tullut varmaan ennenkin todettua, mutta on niin mahtavaa, että tällaiset vanhat puutarhat ovat avoinna yleisölle ja vieläpä ihan ilmaiseksi.


Nautitaan näistä viimeisistä elokuun päivistä!

lauantai 27. elokuuta 2016

Elokuun viimeinen lauantai

Tämä elokuu on tuntunut todella pitkältä ja ihan hyvä niin. Elokuu kuuluu joulukuun ja toukokuun ohella niihin kuukausiin, jotka saisivat olla tuplasti pidempiä joihinkin toisiin verrattuna. 

Tämä elokuinen lauantai näytti tältä:



Päivä alkoi tuhdilla brunssilla Kellokosken vanhalla ruukkialueella sijaitsevassa Kahvila Kinuskillassa, jossa on mukavan rouhea ja rustiikki tunnelma. 

Jatkui päiväunien jälkeen kauppakierroksella, josta tarttui mukaan punainen sadetakki, kotonani niin kovin harvoin nähtyjä ruusuja ja kaksi lyhtyä. Niin ja pieni purkki mattamustaamaalia, jotta saan tuon toisen lyhdyn tuunattua mieleisekseni. Tähän pieneen tuunausprojektiin pidän osasyyllisenä m.newcomer -blogin Mirkkaa, joka on sisustaja ja tuunailija vailla vertaa, joten käykäähän tutustumassa hänen inspiroivaan blogiinsa!

Päiväunien aikaan postiluukusta kolahti ikean uusin kuvasto ja sitä selatessa kello viiden iltapäiväkahvien aikaan oli muka pakko syödä jäätelöllä ja vadelmilla täytetty croisant, vaikka vatsa oli edelleen aamun mätöistä enemmän kuin täysi. En tiedä onko se tämä lähestyvä syksy vai Kinuskillasta mukaan tarttunut rustiikki tunnelma vaiko kenties tuo flamencoa tanssiva nainen, mutta jäin tuijottamaan pitkäksi aikaa tuota tummanpuhuvaa aukeamaa kuvaston sivuilla. Niin kodikasta!

Nyt laitan vähän lattareita soimaan ja tanssin olohuoneessa (like no one is watching) koska #lifeisgood ja on #ihanaaollakotona!

Ihanaa lauantai-iltaa teillekin!

perjantai 19. elokuuta 2016

Camdenin tuliainen

Tiesittekö, että tänään vietetään maailman valokuvauspäivää? Minä en ollut moisesta kuullutkaan, mutta onneksi(...) facebook on aina niin selvillä itse kunkin kiinnostuksenkohteista, niin tulipa sekin teemapäivä sitten tietoisuuteen! Ja tähän valokuvausteemaan liittyen onkin hyvä hetki vihdoin esitellä teille tämä Camdenin tuliainen.

Löysin nimittäin kesäkuisella Lontoon reissulla kameraani uuden olkahihnan. Olen ihastellut Olympuksen omia hienoja olkahihnoja, mutta jostain syystä en ole sellaista kuitenkaan tullut ostaneeksi. Onneksi Camdenin markkinoilta löytyi kiva (ja vähän halvempikin) vaihtoehto, sillä tottahan sitä nyt naisen pitää kamerakin tuunata mieleisekseen!




Mutta enpähän sitten tullut haistaneeksi hihnaa kaupanteon yhteydessä... Se haisi todella ummehtuneelta ja homeiselta. Pesun, viiden viikon tuuletuksen ja useamman pyykkihajuste-suihkauksen jälkeen hajuaistini antoi vihdoin sen verran myöten, että saatoin viritellä sen paikoilleen. Ja sehän näyttää kyllä oikein kivalta!


Ja olen ollut kyllä tosi tyytyväinen myös tuohon kameraan. Aikaisemmin kuvasin Olympuksen pen- sarjan kameralla (jolla nämäkin kuvat on otettu) ja kyllä tämä Om-d e-m10 peittoaa sen joka osa-alueella. Vielä kun oppisi oikeasti myös käyttämään sen kaikkia ominaisuuksia... 

Jep, kuvaillaanhan taas - automaatilla tai ilman!

lauantai 13. elokuuta 2016

Hevosenpäitä (ja ruiskaunokkeja)

Jos kaupassa tulee vastaan hevosenpäämaljakko, niin eihän sitä sinne voi jättää yksin hirnumaan! Yritin kyllä, mutta matkalla kaupasta ulos hevostyttömenneisyyteni vain vilisi silmissäni ja niin tein ovella u-käännöksen, vanhojen aikojen kunniaksi. Ja onneksi tein, sillä vaikka ostohetkellä hankinta nauratti, niin nyt muutaman viikon sitä katseltuani olen todennut sen aivan täydelliseksi maljakoksi ja juuri sopivaksi sisustuksen ilopilleriksi (vaikka kaakin ilme aika yrmy onkin - tai ehkä juuri siksi).






Tykkään siitä, miten kukat saa aseteltua siihen sopivan rennosti ja "epämaljakkomaisesti", vähän niin kuin sirkushevosen pääkoristeeksi. Eikä se näytä hassummalta ilman kukkiakaan. Lisäksi se sopii hyvin yhteen alkuvuonna ostamani kaktuskynttilänjalan kanssa (h&m homesta molemmat).

(En tiedä, mikä tuossa ruiskaunokissa on, mutta jos kimpussa on niitä, se on yksinkertaisesti pakko ostaa. Ruiskaunokki on vaan jotenkin niin arkisen ihana kukka! Ja niin elokuinen.)



Ja nyt, kun hevoset ovat näin tulleet takaisin elämääni, mietin tässä vain, että nehän ovat laumaeläimiä... ;) Tämä rahanmeno alkaa olemaan taas sitä luokkaa, että mun on ehkä pakko asettaa itseni syksyn mittaiseen ostolakkoon (joka alkaa heti, kun olen löytänyt syksyksi nilkkurit ja kaupunkisadetakin...).

Leppoisaa lauantai-iltaa kaikille! 

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Superlatiivien Tampere

Olen hehkutellut täällä useampaakin kaupunkia, mutta ainakaan tunnisteiden mukaan Tamperetta en vielä kertaakaan. On siis jo korkea aika, sillä kaikista Suomen kaupungeista kuitenkin juuri Tampere on se sympaattisin, mukavin, kotoisin, rennoin, hauskin...voisin jatkaa listaa loputtomiin. Tähän kokemukseen saattaa ehkä hieman vaikuttaa se, että Tampereella käydessäni olen aina enemmän tai vähemmän juhlatuulella...


Tällä kertaa vietin kaupungissa kesäisen viikonlopun samasta syystä kuin kaikki ne muutkin tuhannet ihmiset, eli Eppu Normaalin keikalla. Lisäksi ohjelmaan mahtui mm. munkkikahvit Pyynikillä ja sunnuntaivohvelit Ojakadun vohvelikahvilassa.

Tampereen vohvelikahvila on ehkä maailman suloisin kahvila, Ojakadun idyllistä puhumattakaan! Ja jälleen yksi plussa listaan: etelän lokit ja naakatkin ovat Tampereella vain jokseenkin harmittomia pikkuvarpusia!

Jokaisen Tampereen visiitin jälkeen mietin aina, että miksi, oi miksi käyn siellä niin harvoin. Ja joka visiitillä pieni pala minusta jää Tampereelle. Ehkä, jos kävisin tarpeeksi usein, siellä olisi ennen pitkää niin iso osa minua, että uskaltaisin muuttaa sinne kokonaan.

torstai 4. elokuuta 2016

Kesän kauneimmat korut

Kesällä tulee jostain syystä käytettyä paljon enemmän koruja kuin muina vuodenaikoina. Ja kesäkoruthan ovat myös ihan oma alalajinsa. Astetta runsaampia, boheemimpia ja turkoosimpia. Tässä mun tämän kesän kaunokaiset. Osa uusia ale-löytöjä, osa kesän ikisuosikkeja ja osa niitä, jotka kulkevat mukana vuoden ympäri.




Kalevalan sileä sormus on mulla kädessä aina ja se onkin mun kaikkien aikojen lempikoru, simppeli mutta kuitenkin näyttävä. Ja tuo turkoosi hopeasormus - ahh - rakkautta ensi silmäyksellä! Olen etsinyt jo vuosia sitä täydellistä turkoosia kesäsormusta ja tänä kesänä sen vihdoin löysin vanhasta Porvoosta Raatihuoneen torilta. 





Toinen ikisuosikki on tuo Humanity for all -sarjan nahkainen rannekoru. Sitä tulee myös käytettyä ympäri vuoden. Usein kieputan sen ranteeseen kellon kaveriksi tai yhdistän sen tuon takana näkyvän kesäisen rannekorun kanssa. 


Höyhenet kuuluu kesään, eikös vain? Joka kesä tulee ostettua aina muutama uusi kesäkoru. Tässä tämän kesän hankinnat. Tänä vuonna täytyy tsempata ja piristää arkea aktiivisemmalla korujen käytöllä myös syksyn ja talven pimeydessä, sillä kyllähän korut tuovat pukeutumiseen niin kivan lisän.

Mitäs teidän kesäkorulippaanne pitää sisällään?

maanantai 1. elokuuta 2016

Tasan kaksi

Muusan elokuu on ollut olemassa tänään tasan kaksi vuotta. (Hurraa, hurraa!) Tämä blogi taitaa ollakin sitten pitkäkestoisin harrastukseni. Olen suorastaan kuuluisa siitä, että aloitan innolla uusia juttuja...jotka sitten lopahtavat viimeistään kolmen kuukauden kuluttua. Joskus jonkun teistä kanssabloggaajien kommenttiboksissa käytiinkin keskustelua siitä, että bloggaamista ei oikein voi rinnastaa harrastamiseen, joten ehkä se selittää osaltani tämän pitkäkestoisen ilmiön. Ehkä tämä on jo vähän tällainen elämäntapa, joka auttaa keskittymään elämässä kaikkiin niihin hyviin ja kauniisiin juttuihin, ja ihan jo pelkästään huomaamaan ne. Teidän mahtavien blogiystävien lisäksi bloggaaminen onkin tuonut elämään rutkasti kiitollisuutta. Blogin myötä kaikki ne pienet ja kauniit hetket tulevat ihan uudella tavalla huomioiduksi ja tallentuvat paremmin muistiin, eräänlaiseksi positiiviseksi selkärepuksi.

"Jotka tulevat suorinta tietä, tulevat tyhjin taskuin. Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin, polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään..."  Tommy Tabermann  

 Lähden siis mutkitellen kolmanteen vuoteen!


P.s. Kiitos, että olette kulkeneet mukana! <3








 Kuvituksena julkaisematta jääneitä kuvia vuoden varrelta