lauantai 13. elokuuta 2016

Hevosenpäitä (ja ruiskaunokkeja)

Jos kaupassa tulee vastaan hevosenpäämaljakko, niin eihän sitä sinne voi jättää yksin hirnumaan! Yritin kyllä, mutta matkalla kaupasta ulos hevostyttömenneisyyteni vain vilisi silmissäni ja niin tein ovella u-käännöksen, vanhojen aikojen kunniaksi. Ja onneksi tein, sillä vaikka ostohetkellä hankinta nauratti, niin nyt muutaman viikon sitä katseltuani olen todennut sen aivan täydelliseksi maljakoksi ja juuri sopivaksi sisustuksen ilopilleriksi (vaikka kaakin ilme aika yrmy onkin - tai ehkä juuri siksi).






Tykkään siitä, miten kukat saa aseteltua siihen sopivan rennosti ja "epämaljakkomaisesti", vähän niin kuin sirkushevosen pääkoristeeksi. Eikä se näytä hassummalta ilman kukkiakaan. Lisäksi se sopii hyvin yhteen alkuvuonna ostamani kaktuskynttilänjalan kanssa (h&m homesta molemmat).

(En tiedä, mikä tuossa ruiskaunokissa on, mutta jos kimpussa on niitä, se on yksinkertaisesti pakko ostaa. Ruiskaunokki on vaan jotenkin niin arkisen ihana kukka! Ja niin elokuinen.)



Ja nyt, kun hevoset ovat näin tulleet takaisin elämääni, mietin tässä vain, että nehän ovat laumaeläimiä... ;) Tämä rahanmeno alkaa olemaan taas sitä luokkaa, että mun on ehkä pakko asettaa itseni syksyn mittaiseen ostolakkoon (joka alkaa heti, kun olen löytänyt syksyksi nilkkurit ja kaupunkisadetakin...).

Leppoisaa lauantai-iltaa kaikille! 

2 kommenttia:

  1. Aivan ihana maljakko ja kivasti kukat sopii hevosen päähän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vain! Hevosenpää ja kukat ovat osoittautuneet yllättävän hyväksi yhdistelmäksi :)

      Poista