perjantai 30. syyskuuta 2016

Goodbye September

Voihan syyskuu, miksi moinen hoppu?


Tämä syyskuu kului aivan liian nopeasti. Tai ehkä minä en vain ollut tarpeeksi skarppina.

Taidettiin elää jo kuun puoliväliä ennen kuin havahduin kunnolla näihin kauniisiin syysiltoihin ja usvaisiin aamuihin. Syyshortensiat sentään huomasin aina ja kaikkialla!
 Ja luonnollisesti yritin ottaa tänäkin vuonna sitä täydellistä lammaskuvaa. Juuri sellaista, mitä syksyiset pinterest tauluni ovat pullollaan. (Ei onnistunut vieläkään.) Mahdollisuudet olivat kuitenkin aiempaa paremmat, kiitos uuden entistä ehomman objektiivin.

Tästä on hyvä jatkaa lokakuuhun.
Toivotaan, että syksy jatkuu yhtä kauniina kuin tähänkin asti!

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Kaunista iltaa

Tämä viikko alkoi nihkeästi ja olin suoraan sanottuna todella pahalla tuulella ensimmäiset kaksi ja puoli päivää. Keskiviikkona tajusin sitten vihdoin lähteä kävelyttämään kameraa, sillä valokuvaaminen jos mikä muuttaa huononkin päivän aina vähintäänkin siedettäväksi. Eikä se kaunis ja aurinkoinen ilta, syksyn autioittama tunnelmallinen terassi, matkan varrelle osuneet lampaat ja kaupunkiin saapunut sirkus ainakaan pahentaneet tunnelmaa. Arvaatte varmaan, että kuvia kertyi paljon. Aloitetaan kuvatulvan purkaminen näillä terassikuvilla.

Harmi ettei mukana ollut ystävää ja pullollista punaviiniä, sillä olisi ollut niin mukava istahtaa tuonne nauttimaan hetkeksi kauniista syyskuisesta illasta. Vai olisikohan se hyvinhyvin kiellettyä toimintaa...? Tuollaiset seuraavaa kesää odottavat ja suurimman osan vuotta tyhjillään seisovat terassit ym. pitäisi ehdottomasti olla avoimesti kaikkien käytössä silloin kun yrittäjä ei itse tarjoa palveluja. Vaadin jokamiehenoikeuksia myös kaupunkialueille! :) 

Joo,  kyllä mun vähintään täytyy käydä tuolla termarikahvit juomassa, jos näitä kauniita syysiltoja vielä riittää. Eli toivotaan lämpöä ja aurinkoa ensi viikolle!

perjantai 23. syyskuuta 2016

Tänä aamuna







Kerrankin aamuun jäi puoli tuntia luppoaikaa ja sattuneesta syystä satuin olemaan jo valmiiksi järven rannalla. Niin kaunis aamu! Ja niin ihana aloitus päivään! Tämä on taas sarjassamme niitä asioita, joita pitäisi tehdä paljon (paljon!) useammin. Yritän ottaa tavaksi. 

Rauhallista viikonloppua!

torstai 15. syyskuuta 2016

Pieni tarina ruusuista (ja valokuvaamisesta)


Ostetaan kimppu, laitetaan kukat pulloihin ja otetaan kuva - räps!


 Ja sitten vielä toisesta suunnasta - räps!


Ja illemmalla eri valossa kuvaillaan lisää - räps!


Seuraavana päivänä viedään yksi kukka parvekkeelle ja otetaan pari kuvaa - räps!


Ja otetaan nyt vielä uudestaan koko rivistä, mutta tarkennetaan vähän eri kohtaan kuin viimeksi - räps!


Kuluu kaksi viikkoa ja ruusut ovat kuihtuneet pulloihin. 
Yritetään kuljettaa ne samalla kertaa tiskipöydälle. Ei pysty, pakko laskea ne tason päälle ennen kuin putoavat. Mutta...onpas ne jotenkin niin kauniita siinä - räps!


Siirretään yksi pullo takaisin paikoilleen ja - räps!


Miten noi käppyräiset lehdet ja pullot likaisine vesineenkin näyttää niin täydellisiltä - räps!


Juuri ennen nukkumaanmenoa vilkaistaan vielä kerran niitä kahta ruusua ja voi vitsit miten makea valo(ttomuus) - räps!


Aamulla otetaan vielä yksi lähikuva, koska se edellinen ei oikein onnistunut - räps!


Noin, paljon parempi!

Sen pituinen se.

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Weekend details







Tämä viikonloppu - tai no, lauantai ainakin - oli juuri niin rauhallinen ja pysähtynyt kuin näiden kuvien tunnelma.

Viikon mittaan insta ja monet blogit ovat olleet täynnä habitarekuvia ihanasti stailatusta Matrin osastosta punoskoreineen ja -kasseineen ja hetken jopa harkitsin, että olisin lähtenyt ihastelemaan niitä paikan päälle.  Mutta ei, se ajatus typistyi nopeasti ihan vain näiden omien korien ja kassien ihasteluun. Eikä siinä mitään. Ja pelkät kuvatkin jo inspiroivat tekemään loppuun ehkä joulukuusta asti tekeillä olleen unisieppari-tyylisen koristeen. Pitsit ja lehtikuusen oksa ovat olleet paikoillaan jo kuukausia ja nyt täydensin sitä juuri niillä asioilla, joita sattui silmän ja käden ulottuvilla olemaan: pöydälle unohtunutta juuttinarua, jostain lattialle pudonnut sulka ja varmaan jo viikko sitten amppelimaljakkoon kuivahtaneita harsokukkia... Veikkaanpa, että tuo unisieppari tulee täydentymään/muokkaantumaan samaa metodia hyödyntäen vielä monta kertaa.

Ehkä yksi parhaista sisustusoivalluksistani liittyy noihin huiveihin. Vuosi sitten näihin aikoihin, kun sisustin joulua kotiin kotiblogien joululehteä varten, keksin laittaa ison huivin sohvanpäälle. Sen jälkeen siinä on sitten ollutkin jo huivi jos toinenkin, osa myös torkkupeiton virkaa toimittamassa. Nykyään onkin tullut jo tavaksi metsästää alennusmyynneistä näitä isoja huiveja nimenomaan tähän tarkoitukseen. Ja siitä puheen ollen: nyt olisi jo tarvetta uudelle!

Mä yritän nyt karistaa ainakin osan tästä pysähtyneestä tunnelmasta ja lähden ulos aurinkoon.
Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille!

perjantai 9. syyskuuta 2016

Pinspiration

Osa 1

Silloin, kun minulla on reilusti ylimääräistä aikaa eikä kuitenkaan energiaa mihinkään hyödylliseen, minut löytää aika suurella todennäköisyydellä Pinterestistä. Kauniiden kuvien katseleminen ja tallentaminen on paitsi täydellistä hermolepoa, myös hyvin inspiroivaa. (Minulla on selvästi tarve perustella itselleni ja kaikille hymistelijöille sitä, miksi kulutan aikaani moiseen hömppään...) Tauluja on kertynyt neljästäkymmenestä eri aiheesta ja tallennettuja kuvia jo yli 3000. Ne tarjoavat aikamoisen läpileikkauksen mm. tyyliini, kiinnostuksen kohteisiini, haaveisiini ja niin hömppää kuin ovatkin; myös sielunmaailmaani ja persoonaani. Siksipä ajattelinkin esitellä teille kuukausittain (tai voi olla, että joskus useamminkin) muutaman taulun ja avata teille samalla vähän ajatuksia niiden takana. Kerrottakoon nyt heti alkuun varoitukseksi, että kaunosieluhaaveilija pahimmasta päästä, sehän minä olen. Joten toisen ääripään edustajat poistukoot takavasemmalle tai virittäytykööt oikealle taajuudelle! ;D


Lähdetään liikkeelle ajankohtaisilla tauluilla:



Kaikista kuukausista vain elokuu on saanut oman kansion, sillä minulla siihen assosioituu pelkän kuukauden lisäksi niin paljon muutakin. Minulle elokuu edustaa tietynlaista mielentilaa ja elämäntapaa. Se on rauhoittumista ja keskittymistä siihen, mikä itselle on elämässä tärkeää. Ymmärrystä siitä,  että mikään ei ole ikuista tai itsestään selvää. Tarttumista hetkeen. Viipymistä pienissä, kauniissa hetkissä. Yhteyttä ympäröivään maailmaan. Elämän ylistämistä. Intoa ja uskallusta lähteä kohti uutta. Levollista mieltä ja viihtymistä omissa nahoissa. Positiivista asennoitumista tähän hetkeen ja tulevaan. Ajan kultaamia muistoja. Aikaisia aamuja ja pitkiä iltoja. Ja elämän täyteisiä päiviä siinä välissä. Sellaista elämää haluaisin elää.

Elokuu on myös runsas ja antelias. Samaan aikaan peaceful and wild. Täynnä sydämen sivistystä ja syvempää ymmärrystä. Lämmin ja hellä. Kuitenkin haastava ja inspiroiva. Ja niin paljon muuta. Sellaiseksi ihmiseksi haluaisin tulla.




Vaikka olenkin ihan sosiaalinen ihminen, taidan kuitenkin olla pohjimmiltani melkoinen introvertti. Tarvitsen paljon omaa tilaa ja aikaa, toisin sanoen vähän usvaa ympärilleni. Ajattelen, että aamu-usva on luonnon keino antaa maisemien uinua vielä hetki rauhassa ja vähän piilossa ihmisten katseilta. Ajellessani aamu-usvan läpi töihin, jossa minulta odotetaan heti aimo annos energiaa ja sosiaalisuutta, toivon toisinaan voivani jäädä vielä hetkeksi sinne usvan keskelle. 




Rakastan vuodeaikojen vaihtumista ja varsinkin kesän ja syksyn taitekohta on aina yhtä hämmästyttävä. Jos syksy olisi ihminen, hän olisi se tyyppi, jonka sisääntulo ei jäisi keneltäkään huomaamatta. Ja juuri tuo sisääntulon hetki on syksyssä se, josta tykkään. Ne viikot, jolloin aamut ovat kylmiä, mutta päivällä aurinko vielä lämmittää. Jolloin sade jo piiskaa, mutta puut ja kadut eivät ole vielä lehdistä paljaat. Jolloin tuuli jo vinkuu nurkissa, mutta villasukat pitävät jalat vielä lämpiminä. Jolloin valoa riittää tuhlattavaksi vielä valokuvaukseenkin, mutta kuvissa on jo ihanan hämyisä tunnelma. Sillä sen hetken jälkeen huomio kääntyy ulkoa sisälle ja se, miltä koti tuntuu muuttuu tärkeämmäksi kuin se, mitä ikkunan takana tapahtuu.


Nautinnollista syysviikonloppua teille kaikille!

Kaikki kuvat Pinterestistä

Ps. Jos teidätkin löytää Pinterestistä, niin vinkatkaa ihmeessä!

tiistai 6. syyskuuta 2016

Ne punaiset katot

Olen heikkona kattoihin. Varsinkin näihin punaisiin.


Niin se sitten kesä meni ja syksy tuli. Palataan kuitenkin vielä hetkeksi menneeseen kesään ja Tallinnaan punaisten kattojen katveeseen. 

Minähän olen todellinen myöhäisherännäinen, mitä Tallinnan matkailuun tulee. Ne sanankäänteet, joilla Tallinnaa hehkutettiin silloin joskus 90 -luvulla eivät oikein iskeneet minuun. Meni aika monta vuotta ennen kuin argumentit vaihtuivat ja yksi ystävistäni sanoi, että "kuule, sä niin tykkäisit siitä Tallinnan vanhasta kaupungista". Ja tästäkin kului vielä pari vuotta ennen kuin oikeasti lähdin paikan päälle katsomaan, klik, klik ja klik

Mutta jos joku olisi jo silloin 90-luvulla sanonut, että "kuule, sä niin tykkäisit niistä vanhan kaupungin punaisista katoista",  niin olisin lähtenyt heti. Sillä punaisella sekuntilla. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja on hyvä tietää, että punaiset katot odottavat minua vain kolmen tunnin matkan päässä. Melkein tekisi mieleni lähteä taas!


Löytyykö teiltä muuten mitään "kattokaupunki" -lempparia?

Ps. Ai vitsit, mikä näytelmä tuolla taivaalla on taas menossa! Näyttäisi niiiiin upealta näihin kattoihin yhdistettynä!