tiistai 31. tammikuuta 2017

Goodbye January

Jostain ihmeen syystä tammikuu tuntuu aina todella pitkältä. Siitäkin huolimatta, että viime vuosina olen lomaillut aina loppiaiseen asti. Luulisi, että sen jälkeen tammikuu olisi eletty ihan hujauksessa, mutta ei. Ja varsinkin nyt, kun tämä talvi on tullut ja mennyt mielensä mukaan, tuntuu kuin koko kuu olisi ollut yhtä uudelleenasennoitumista. Epävakaiset kesät ovat opettaneet, että auringosta ja lämmöstä pitää nauttia silloin kun sitä on tarjolla ja sama hetkeen tarttumisen paine on siirtynyt nyt myös näihin etelän talviin. Perättäiset pakkaspäivät ovat olleet yhden käden sormilla laskettavissa ja (perättäisten) aurinkoisten päivien laskemiseen taitaa riittää kaksi sormea. Tätä tammikuuta on siis leimannut  hetkeen tarttuminen, vaikka sitten kaiken muun kustannuksella. 


Muutama esimerkki: 

Kovat pakkaset, parasta mitä talvella on tarjota.
Luonto on silloin kauneimmillaan ja niinä päivinä kamerakävelyt menevät kaiken muun ohjelman edelle. 

Merisavu, upean näköinen luonnonilmiö. 
Ja koska meri savuaa vain muutamana päivänä, on sen äärelle lähdettävä heti. 

Aurinkoinen pakkaspäivä, kenties se ainoa koko kuussa. 
Siitä pitää nauttia. piste. Ja parhaiten se onnistuu järven jäällä kävellen. Hanki kimmeltää, kaislat loistavat kultaa ja hymy jäätyy kasvoille.

Kotona vietetyt valoisat hetket. 
Ne on pyhitettävä valokuvaamiselle. Tammikuussa lähinnä kukkakuvauksille.

Ja kaiken tämän jälkeen hetket itselle.Olen tarttunut niihinkin.
Viime aikoina yleensä jotakin kuumaa juomaa ja Runebergin torttuja (miten olinkaan saattanut unohtaa niiden olemassaolon!)

Eli olen siis todellakin tarttunut hetkeen!
Ja nyt olen enemmän kuin valmis sanomaan tammikuulle heipat ja ottamaan vastaan helmikuun.

lauantai 28. tammikuuta 2017

Rakkauden soturit

Katsokaa nyt näitä ihanuuksia! Välillä sitä vain löytää tiensä maanpäälliseen taivaaseen ja kaikki (se rahanmeno) mitä sen jälkeen tapahtuu... No, se ei ole terveellä järjellä selitettävissä. Minulle kävi juuri niin silloin, kun viime marraskuussa törmäsin instagramissa ruotsalaisen Love Warriors'in tiliin ja päädyin heidän nettikauppaansa. Love Warriorsin visuaalinen maailma iski niin kovaa, että oli pakko saada edes pieni pala sitä maailmaa itselle ja omaan kotiin. 

Ostin sieltä mm. näitä ihania paperisäkkejä sekä pari pientä kuvaa kehyksiin. Paperisäkkien kylkiä koristaa kuvat rakkauden sotureista ja ne sopivat loistavasti yhteen vanhojen paperikassieni kanssa. Ja jatkavat kivasti sitä pellavalakanoista alkanutta ruttuista tunnelmaa, joka hiljalleen levittäytyy ympäri asuntoa.


Nyt taistelen täällä parhaani mukaan uusia mielihaluja vastaan... Rankkaa tämä sisustajan arki!
Rankkaa myös tämä bloggaajan arki, sillä jostain syystä blogger ei tänään erota vasenta oikeasta. En tiedä mahtoiko mennä sekaisin noista varjoista kuvien alla, mutta sekaisin on!

Leppoisaa lauantaita siitä huolimatta!

maanantai 23. tammikuuta 2017

Pieni tarina talvesta

Olipa kerran talvi... joka alkoi marraskuussa, katosi jäljettömiin joulukuussa ja satoi takaisin tammikuussa. Pakasti päivän, lauhdutti toisen, herätti toiveen, vesitti moisen. Heilahti sinne, heilahti tänne Suomi-neidon talvinen lanne... Okei, ymmärtänette pointin? Kahdella sanalla sanottuna talvi on ollut tänä vuonna täällä etelässä jokseenkin ailahteleva ja häilyvä. Se on ollut sitä siinä määrin, että tänään huomasin ensimmäistä kertaa kaipaavani kevättä ja siltä seisomalta päätin jättää tämän niin kutsutun talven omaan arvoonsa. Naisena pidätän kuitenkin itselläni oikeuden muuttaa vielä mieltäni (kun kerran talvikin). 

Kaiken sen jahkailun ja päättämättömyyden keskellä tämäkin talvi on on ollut kaunis, edes hetkittäin. Viime vuodet ovat kuitenkin vahvistaneet sitä ajatusta, että tuleviksi talviksi on ehkä pakko ruveta suunnittelemaan reissuja pohjoiseen. Suosituksia kivoista kohteista hyvien kulkuyhteyksien päässä otetaan vastaan!




sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Tammikuun sävyjä

Oikeastaan tämän piti olla joulun väripaletti, mutta toteutui täydessä laajuudessaan vasta näin tammikuussa. Tällainen utuinen sävymaailma iskee nyt kovaa. Jotenkin hassua, että samaan aikaan kun kaipaan valoa ja kirkkaita päiviä, sisustan kotiin hämyisempää tunnelmaa.


Kaikki lähti näistä Indiskan kaitaliinoista, joita katselin jo ennen joulua. Ne olivat kuitenkin vähän turhan kalliita ostettavaksi täydellä hinnalla, joten kävin hakemassa ne sitten vasta aleista. Oikeastaan pitäisi hakea vielä pari lisää, joten veljeni jos luet tätä, niin voisitko? ;)

Tulppaanikausikin on aloitettu tämän h&m homesta löytyneen tuoksukynttilän muodossa. Kynttilän lisäksi mukaan tarttui sävymaailmaan sopiva siniharmaa tyynynpäällinen.


Ja aivan niin kuin kahtena edellisenäkin vuonna käsityöinnostus on ajoittunut taas alkuvuoteen. Tammikuun ensimmäisellä viikolla vietimme kahden ystäväni kanssa päivän teemalla vohveleita ja villasukkia. Yksi paistoi vohveleita ja kaksi kutoi sukkaa. Oikein toimiva konsepti! Luulin valinneeni langan värin ihan sattumanvaraisesti, mutta kotona huomasin valinnan istuvan täydellisesti yhteen täällä vallitsevan sävymaailman kanssa. Elämässä pitää näemmä olla harmoniaa.


Ja sanokaahan mikä kasvi alla olevassa kuvassa on? Olen käynyt samassa paikassa kesällä monta kertaa, mutta enpäs vaan tunnista! Joka tapauksessa, istuu sävymaailmaan!

Tunnelmallista sunnuntai-iltaa teille kaikille!

perjantai 13. tammikuuta 2017

Takaisin ruotuun

Töihin on palattava, kun loma loppuu, mutta blogiin palaaminen muutaman viikon tauon jälkeen ei tapahdukaan yhtä automaattisesti. Pidin kyllä ihan tarkoituksellakin hieman taukoa, pysyttelin parhaani mukaan poissa koneen ääreltä ja keskityin vuoden ensimmäisellä viikolla ihan muihin juttuihin. Niin kuin nyt vaikka näihin kukkasiin. Koska joskus onneen ei tarvita kuin yksi pieni kukka. Sen kirjoitin myös uuden muistikirjan ensimmäiselle sivulle. Silloin joskus vuoden ensimmäisellä viikolla... Miten siitä tuntuukin olevan jo niin pitkä aika! 

Eli arki on siis todellakin alkanut. Nyt syön joulun viimeiset suklaat (hirveä duuni siinäkin!) ja palaan ruotuun niiltäkin osin! Nautitaan viikonlopusta!




sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Paluulippuja vuoteen 2016

Joku on joskus sanonut jotakin sellaista, että valokuvat ovat paluulippuja katoaviin hetkiin. Hyvin sanottu! Minunkin vuoteeni, tai vuosiini, mahtuu paljon sellaisia hetkiä, joita en jälkeinpäin ilman valokuvia muistaisi enää ehkä lainkaan. Sitä hiljaista maaliskuun sunnuntaita tai tammikuista järven jäällä vietettyä pakkaspäivää tai virolaisella torilla kohdattua leidiä. Sitten on taas ne hetket, jotka syöpyvät muistiin ikiajoiksi ilman valokuviakin. Vuoden pisimmän päivän auringonlasku, kanoottiretki kuutamossa, Lontoossa koettu muistojen tulva. Ja sitten on vielä ne hetket, joista ei ole kuvia lainkaan. Niihin liittyy yleensä tärkeitä ihmisiä ja niin paljon muuta ajateltavaa/tehtävää, että kamera on saanut unohtua kassin pohjalle.

On siis aika tehdä pieni katsaus blogi-vuoteeni 2016 vuoden kuvatuimpien aihe-alueiden avulla.

Ensinnäkin nämä pysähtyneet hiljaiset hetket. Olen tehnyt niistä nauttimisesta lähes taidetta.




Joulufiiliksen täyttämä joulukoti, ei petä koskaan. (Värimaailma oli muuten sitten lopulta kuitenkin jotain ihan muuta kuin uumoilin.)

Kaikesta (kyllästymisestä) huolimatta, totuus löytyy kotoa ja siellä vietetyistä hetkistä. Olkoonkin vähän nuhjuinen ja tylsä, kuitenkin aina lämmin ja kodikas.

Kaikki nämä neljä vuodenaikaa, tykkään niistä kaikista. Kamerani ehkä kuitenkin rakastaa eniten talvea...

Nämä aikaiset aamuhetket (ja yksi yötön yö). 


Note to self: a blooming home is a happy home.  


Kaikki nämä kaupunkirakkaudet. Niitä mahtuisi listalle vielä  p a l j o n  lisää.


Ja oi kyllä, olen edelleen a sunday kinda girl, joka osaa nauttia elämän pienistä iloista ja ottaa ihan vaan iisisti.




Jos jotakin toivoisin tulevalta vuodelta, niin toivoisin olevani enemmän myös sellainen make things happen kinda girl, tiedätte varmaan tyypin.
Ja kuin todisteeksi edellisestä voin nyt ylpeänä ilmoittaa, että tästä päivästä eteenpäin en ole enää nainen, joka ei osaa itse poksautella kuohuviinipullojaan. Kippis sille! 
(Tiedän, että ainakin muutama ystävä hurraa siellä nyt kanssani. Älkää kuitenkaan pyytäkö mua ensi kerralla tekemään sitä, koska tää oli kuitenkin vaan tällainen pieni pullo... Että tän asian suhteen mennään sillä vanhalla kaavalla vaan!)

Näillä ajatuksilla kohta uutta vuotta.
2017
siinä on jotenkin hyvä kaiku, eikö vain!

Siis hyvää uutta vuotta ystävät!