tiistai 28. helmikuuta 2017

Goodbye February


Olipas taas jokseenkin kiva helmikuu! Jostain syystä se usein on. 

Parasta on ollut se, että luovuus on virrannut ja olen esimerkiksi valokuvannut helmikuussa melkein joka päivä. Asetelmia, luontoa, kukkia...Varsinkin niitä! Valokuvaamisen myös arkena ja työpäivien jälkeen on tietysti mahdollistanut päivän piteneminen ja luonnonvalon lisääntyminen - jee - ja se jos mikä on tuottanut monia pieniä onnenhetkiä. Muutama viikko sitten esimerkiksi iloitsin, kun havahduin  ajelevani töistä kotiin auringonlaskun vaaleanpunaiseksi värjäämää tietä pitkin. Ja aamulla matka toiseen suuntaan taittuu jo aamun sarastaessa. Niin ihanaa ja niin voimaannuttavaa!

Siis hyvästi helmikuu, talvi ja pimeys ja tervetuloa kevät!

Ps. Voitteko uskoa, että en syönyt helmikuussa (enkä myöskään tammikuussa) ensimmäistäkään laskiaispullaa?! Sitä ei ole tapahtunut varmasti kertaakaan sen jälkeen, kun purukalustoni on ollut pullansyöntikunnossa... Hämmentävää.

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Rappioromantiikkaa (ja kukkia kaupan päälle)

Olen mitä suurimmassa määrin rapistuneiden ja ränsistyneiden yksityiskohtien ystävä ja Kellokosken vanhassa ruukissa (tunnetaan myös nimellä Marieforsin ruukki) on tarjolla yllin kyllin juuri sellaista rappioromanttista tunnelmaa, joka pistää huokailuttamaan. Katsokaa nyt vaikka itse! Ja kukkakuvat saatte ihan kaupan päälle, sillä niitä on tullut otettua helmikuussa paljon. Ja kun sanon paljon, tarkoitan paljon.


 Mutta asiaan! Seuraavat lainaukset ovat sivuilta Virtuaalituusula.fi

Ruukki on Kellokosken sydän – jo sijaintinsa perusteella. Yli 150 vuotta työläisten hiki virtasi metallin saadessa aina uusia muotoja. Nyt ruukin työläiset ovat väistyneet, mutta keskellä kylää olevat vanhat rakennukset tarjoavat paitsi viehättäviä näkymiä myös tilat monille nykyajan yrityksille. Kulkiessasi kujilla voit aistia vanhan tehtaan tunnelman – yhä arvovaltaiset rakennukset kätkevät sisäänsä paikkakunnan historian, mutta myös kertomuksia ja tarinoita.

Ruukin rakentaminen alkoi vuonna 1795, jolloin sotakomissaari Nysten osti kankirautavasaran ja oikeudet ruukin perustamiseen. Nystenin vaimo Maria sai antaa yritykselle nimensä, ja näin oli syntynyt Marieforsin ruukki.

 Veden vähyys, tulipalot, vaihtuvat suhdanteet ja lopulta velat rasittivat toimintaa koko 1800-luvun. Carlanderien suku – kokeneita ruukinpitäjiä Kemiöstä – osti ruukin 1896. Suuressa muutossa Kemiöstä Kellokoskelle muutettiin tehtaan koneet, materiaalit ja työntekijät perheineen - kaikkiaan lähes parisataa henkeä - ja alkoi tehtaan uusi kukoistus. Epäonneksi vain vähän tämän jälkeen lähes koko rakennuskanta tuhoutui tulipalossa 1898 – vain muutama rakennus edustaa tätä edeltänyttä aikaa. Tämän jälkeen ruukki sai punatiiliset rakennuksensa ja 1930-luvulla iski funktionalismi.
  
Ruukki tuotti aina mitä kysyttiin – sotavuosina lusikkahaarukoita ja kranaatinkuoria - muuten maitotonkat, työkalut ja Kello-veneet olivat tunnetuimpia tuotteita. Monessa vanhassa talossa on Kellokoskella tehdyt ovenkahvat, saranat ja ikkunahaat. 1960-luvulla Fiskars osti ruukin ja tuotanto alkoi hiipua. Lopulta viimeistenkin tynnyrien valmistus sai väistyä ja toiminta loppui 1979.

   Opastaessaan sota-aikana uusia naistyöntekijöitä tehtaan tapoihin johtaja Torsten Carlander ei sanojensa mukaan epäillyt uusien alaistensa siveellisyyttä. Hän muistutti kuitenkin, että miesvieraiden vastaanotto asuntoloissa on ehdottoman kiellettyä, sillä yöuni voisi häiriintyä: "Ajatelkaa nyt asiaa tarkasti. Kauaa te tytöt ette jaksa valvoa liian myöhään." Rakkaan tehtaan tuotanto meni alaisten seuraelämän edelle!
 

 Tehtaan motto patruuna Totti Carlanderin mukaan: "Viimeisenä keinona – käytä järkeäsi".


Kellokosken ruukki on ihan loistava kohde kaikille innokkaille valokuvaajille. Ja kuten yllä jo kävi ilmi, kaiken sen rapistuksen keskeltä löytyy myös aktiivista yritystoimintaa. Ehkä tunnetuimpana kahvila Kinuskilla, jossa kävin nauttimassa lauantaibrunssin muutama viikko sitten. Joten jos joskus päätät lähteä esimerkiksi juuri valokuvausretkelle ruukin maisemiin, niin sielun lisäksi myös ruumis tulee varmasti ravittua. 

Ja jos olet oikein onnekkas, saatat saada huomiota myös hänen Ylhäisyydeltään. Minä sain silittää kahdesti. Seuraava yrittäjä ei ollut yhtä onnekas.


Ja mainittakoon vielä, että tämä ei ole yhteistyöpostaus. Taustalla on vain oma haluni jakaa eteenpäin jotakin huokailuttavaa.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Unet ja niiden selitys ja muita juttuja

Poikkesin sunnuntaina kirpparille ja voi pojat, se kannatti! Ensin löytyi ihanat nahkaiset nilkkurit ja sitten vielä pino vanhoja kirjoja. Kengät vaativat vielä pientä laittoa ja visiittiä suutarille, mutta jo pelkästään niiden katseleminen saa minut hykertelemään onnesta. Ihan superlöytö kevääksi! Unet ja niiden selitys ja muut vanhat kirjat taasen ovat kiva lisä sisustukseen juuri noin. Eikä sekään haittaa, että joukossa on myös muutama oikeasti mielenkiintoinen kirja. Tilanne vaati luonnollisesti iltapäiväkahvit!

Onko teillä ollut viime aikoina syitä juhlistaa hyviä löytöjä?

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Talven ihmemaa

Nyt ollaan hetki todellisissa winter wonderland -tunnelmissa! Joskus kuvaajaa onnistaa, kun kesken kävelylenkin vastaan tulee jotakin, joka istuu  t ä y d e l l i s e s t i  ympäröivään maisemaan. Tällä kertaa se oli ihana suomenhevonen Uuras seurueineen. Ehdin juuri ja juuri napata pari kuvaa ennen kuin lapsiperheet värikkäine toppavaatteineen ehtivät paikalle ja lumous haihtui. Siinä ei ollut paljon aikaa tehdä mitään säätöjä tai tarkennuksia, sillä näissä tilanteissa nopeus on usein valttia. 

Siis katsokaa nyt noita koiriakin! Turkista ja lampaantaljoista puhumattakaan. Täydellistä.




Kaunista sunnuntaita tyypit!

torstai 9. helmikuuta 2017

Tummanpuhuva #tulppaanitorstai

Tämän viikon tulppaanitorstain toteutuksessani ollaan dramaattisissa fifty shades darker -tunnelmissa, sillä näiden papukaijojen kanssa on turha yrittää pelata säännöillä!

Toteutin viikonloppuna nipulla papukaijatulppaaneja ja muutamalla eukalyptuksen oksalla metalliseen pullotelineeseen rennosti rönsyilevän asetelman, joka muuttaa papukaijojen mielen mukaan ilmettään päivittäin. Tummat papukaijat ja vihreä metalli ovat keskenään hyvä match ja eukalyptuskin on sävyltään juuri oikea. Näihin kuviin lisäsin taustalle vielä mustan levyn korostamaan entisestään tummaa tunnelmaa.

Viime viikon herkästä lattesta siirryttiin siis suoraan mustaan kahviin. Ja vieläpä hyvin vahvaan sellaiseen! Ja veikkaanpa, että tästä lähtien metsästän aina vain papukaijoja. Niissä yhdistyvät kaikki tulppaanien parhaat puolet, joista minulle mieluisin taitaa olla juurikin tuo vallaton rönsyilevyys.


 Kaunista tulppaanitorstaita!

Ja jos joku siellä vielä ihmettelee, että mikä ihmeen #tulppaanitorstai, niin klikkaa itsesi Sannan Kukkala -blogiin!

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Better days

Niinhän se usein on, että paremmat päivät ovat nimeltään perjantai, lauantai ja sunnuntai. Ja tämä viikonloppu varsinkin oli jotenkin erityisen kiva. Siihen liittyi hyvää ruokaa, kukkia, ystäviä ja valokuvaamista. Kaikkia paljon, sillä edeltävien asioiden suhteen enemmän on usein enemmän ja ainakin osaan viikonlopun tunnelmista on palattava vielä uudestaan.

Perjantai



Lauantai

  
Sunnuntai


Nyt pitäisi sitten taas klaarata maanantai, tiistai, keskiviikko, (tulppaani)torstai ennen kuin päästään seuraavan kerran huutamaan friyay! (Tai osa meistähän osaa tietysti nauttia myös siitä arkiviikosta...) Ainakin sääennuste näyttäisi olevan puolellamme: aurinkoa näköpiirissä!
Siis kivaa uutta viikkoa ystävät!

torstai 2. helmikuuta 2017

Tulips au lait

Muistatte varmaan Kukkalan Sannan mahtavat tulppaanitorstait? Tästä torstaista eteenpäin aina pääsiäiseen asti pöytä on jälleen katettu tulppaaneilla. Ja koska minulla sattui sopivasti olemaan nippu tulppaaneita, ideoin iltapäivän viimeisinä valoisina hetkinä nopeasti jotain osallistuakseni tämän viikon tulppaani-ilotteluun. Ja tällä kertaa se jotain oli iltapäivän tulppaanikahvit ripauksella ranskalaista tunnelmaa. Vähän sellaista Marie Antoinette henkeä!

Itse tulppaani-idea on hyvin yksinkertainen - nips naps kukat kuppeihin - ja keskityinkin lähinnä asetelmaan niiden ympärillä. Tykkään yli kaiken luoda erilaisia maailmoja kotoa löytyvien esineiden avulla. Kauniit, vanhat kupit on jo kauan sitten todettu hyväksi pariksi kukkien kanssa. Ne saivat kattaukseen kavereiksi vanhoja kirjoja ja kaapista löytyneen tunnelmaa täydentävän Jeanne d´ Arc Living lehden. Ja tarjolle marenkeja. Jos aikaa olisi ollut enemmän (ja jos en yrittäisi pitää herkuttelua hetken loitolla), olisin kipaissut kaupasta vielä pari bebeä ja macaronsseja. Kyllä, näissä asioissa mulla meinaa aina karata mopo käsistä, mutta niin kuin sanoin; tällainen visuaalisten maailmojen luominen on vaan niin kivaa!


Kuppeihin tehdyt asetelmat sopivat hyvin juhlapöydän koristukseksi. Ja vanhojen kirjojen avulla niitä voi asetella kattaukseen vähän eri korkeuksille. Tämä täytyy joskus toteuttaa ihan oikeissa juhlissa!


Lisää tulpaani-ideoita löytyy instagramista #tulppaanitorstai ja Sannan blogin kautta. Käykäähän ihastelemassa! Ja kiitos vielä Sannalle tulppaanimanian levittämisestä!