sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Rappioromantiikkaa (ja kukkia kaupan päälle)

Olen mitä suurimmassa määrin rapistuneiden ja ränsistyneiden yksityiskohtien ystävä ja Kellokosken vanhassa ruukissa (tunnetaan myös nimellä Marieforsin ruukki) on tarjolla yllin kyllin juuri sellaista rappioromanttista tunnelmaa, joka pistää huokailuttamaan. Katsokaa nyt vaikka itse! Ja kukkakuvat saatte ihan kaupan päälle, sillä niitä on tullut otettua helmikuussa paljon. Ja kun sanon paljon, tarkoitan paljon.


 Mutta asiaan! Seuraavat lainaukset ovat sivuilta Virtuaalituusula.fi

Ruukki on Kellokosken sydän – jo sijaintinsa perusteella. Yli 150 vuotta työläisten hiki virtasi metallin saadessa aina uusia muotoja. Nyt ruukin työläiset ovat väistyneet, mutta keskellä kylää olevat vanhat rakennukset tarjoavat paitsi viehättäviä näkymiä myös tilat monille nykyajan yrityksille. Kulkiessasi kujilla voit aistia vanhan tehtaan tunnelman – yhä arvovaltaiset rakennukset kätkevät sisäänsä paikkakunnan historian, mutta myös kertomuksia ja tarinoita.

Ruukin rakentaminen alkoi vuonna 1795, jolloin sotakomissaari Nysten osti kankirautavasaran ja oikeudet ruukin perustamiseen. Nystenin vaimo Maria sai antaa yritykselle nimensä, ja näin oli syntynyt Marieforsin ruukki.

 Veden vähyys, tulipalot, vaihtuvat suhdanteet ja lopulta velat rasittivat toimintaa koko 1800-luvun. Carlanderien suku – kokeneita ruukinpitäjiä Kemiöstä – osti ruukin 1896. Suuressa muutossa Kemiöstä Kellokoskelle muutettiin tehtaan koneet, materiaalit ja työntekijät perheineen - kaikkiaan lähes parisataa henkeä - ja alkoi tehtaan uusi kukoistus. Epäonneksi vain vähän tämän jälkeen lähes koko rakennuskanta tuhoutui tulipalossa 1898 – vain muutama rakennus edustaa tätä edeltänyttä aikaa. Tämän jälkeen ruukki sai punatiiliset rakennuksensa ja 1930-luvulla iski funktionalismi.
  
Ruukki tuotti aina mitä kysyttiin – sotavuosina lusikkahaarukoita ja kranaatinkuoria - muuten maitotonkat, työkalut ja Kello-veneet olivat tunnetuimpia tuotteita. Monessa vanhassa talossa on Kellokoskella tehdyt ovenkahvat, saranat ja ikkunahaat. 1960-luvulla Fiskars osti ruukin ja tuotanto alkoi hiipua. Lopulta viimeistenkin tynnyrien valmistus sai väistyä ja toiminta loppui 1979.

   Opastaessaan sota-aikana uusia naistyöntekijöitä tehtaan tapoihin johtaja Torsten Carlander ei sanojensa mukaan epäillyt uusien alaistensa siveellisyyttä. Hän muistutti kuitenkin, että miesvieraiden vastaanotto asuntoloissa on ehdottoman kiellettyä, sillä yöuni voisi häiriintyä: "Ajatelkaa nyt asiaa tarkasti. Kauaa te tytöt ette jaksa valvoa liian myöhään." Rakkaan tehtaan tuotanto meni alaisten seuraelämän edelle!
 

 Tehtaan motto patruuna Totti Carlanderin mukaan: "Viimeisenä keinona – käytä järkeäsi".


Kellokosken ruukki on ihan loistava kohde kaikille innokkaille valokuvaajille. Ja kuten yllä jo kävi ilmi, kaiken sen rapistuksen keskeltä löytyy myös aktiivista yritystoimintaa. Ehkä tunnetuimpana kahvila Kinuskilla, jossa kävin nauttimassa lauantaibrunssin muutama viikko sitten. Joten jos joskus päätät lähteä esimerkiksi juuri valokuvausretkelle ruukin maisemiin, niin sielun lisäksi myös ruumis tulee varmasti ravittua. 

Ja jos olet oikein onnekkas, saatat saada huomiota myös hänen Ylhäisyydeltään. Minä sain silittää kahdesti. Seuraava yrittäjä ei ollut yhtä onnekas.


Ja mainittakoon vielä, että tämä ei ole yhteistyöpostaus. Taustalla on vain oma haluni jakaa eteenpäin jotakin huokailuttavaa.

14 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Vanhat ja ränsistyneet asiat vetoavat minunkin estetiikantajuuni. Niissä on tiettyä salaperäisyyttä, sitä aikojen kerrostumien luomaa jännittävää tunnelmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Varpuslintu! Ihan samaa mieltä vanhojen asioiden salaperäisyydestä ja kerroksellisuudesta. :)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Eikö! Olinkin ihan kokonaan unohtanut ton romuromantiikka -termin, kiva kun muistuttit sen olemassaolosta! :)

      Poista
  3. Viehättävää ruukki-tunnelmaa!
    Rakastan ruukkeja! Ehkä siksi kun olen lapsuuteni kesät viettänyt Fiskarsin ja Billnäsin liepeillä. Tai sitten olen edellisessä elämässäni ollut jonkun ruukin kartanon tyttäriä...

    Ja sydämeni pakahtuu sinun puhutteleviin ja ihastuttaviin kukkakuviisi!!
    Niin lumoavia...

    Ihanaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Susanna! <3 Kukkien kuvaaminen on kyllä ihan parasta! Ja ruukeissa on kyllä ihan oma tunnelmansa. Pitäisikin ottaa asiaksi vierailla kaikissa Suomen ruukeissä. Fiskarsissa, Bilnäsissä ja Ruotsinpyhtäällä on tullut Kellokosken lisäksi käytyä + ehkä jossain pikkuruukissa Fiskarsin ja Bilnäsin suunnalla, mutta taitaa niitä olla vielä muitakin joissa voisi vierailla!

      Poista
  4. Minä pidän tuosta paikasta myös; ja ylipäätään rapistuneesta tunnelmasta. Ja nuo sun tummanpuhuvat kukkakuvat on kerrassaan upeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! <3 On tosi kiva nyt, kun Kellokoskenkin ruukki on herännyt eloon!

      Poista
  5. Hyvä, että jaat <3 ihania kuvia!!!

    VastaaPoista
  6. Aivan ihana tunnelma näissä kuvissa.
    Ränsistyneet kivirakennukset ovat tietysti paljon romanttisempia kuin ränsistyneet puurakennukset. Onkohan siinä taustalla se, että kivirakennukset on "tehty" kestämään pidempään...
    Kukkakuvistasi pidän erityisen paljon. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara! <3
      Totta, vaikka vanhat puutalot ovat viehättäviä, niin vanhoissa ja rapistuissa kivitaloissa on tietynlaista mahtavuutta!

      Poista