perjantai 31. maaliskuuta 2017

Goodbye March


Maaliskuussa olen viettänyt hitaita hetkiä ja odottanut kevättä. 
Dippaillut valkosuklaa-karpalokeksejä kaakaoon (paitsi silloin, kun vaniljatoscapulla on syrjäyttänyt keksit). Elänyt viikonloput munakoiso-fetaviipaleilla. Ihastellut kukkia vielä pitkään senkin jälkeen, kun ne ovat jo kuihtuneet.

Maaliskuun saldona on myös kipeytynyt ranne, joten yritän parhaani mukaan pysytellä seuraavat pari viikkoa poissa näppäimistön ääreltä. Huhtikuu starttaa siis osaltani pienellä lomalla blogimaailmasta, mutta pitäkäähän te muut kivaa!

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

I dream in pink

On ihmisiä, jotka kerkeävät tehdä päivän aikana vaikka mitä. Ja sitten on sellaisia kuin minä. Ihmisiä, jotka unohtuvat pitkiksi toveiksi vain tuijottamaan jotakin kaunista. Katselevat ja kääntelevät sitä joka puolelta ja antavat mielen virrata jonnekin kaukaisuuteen. Minne milloinkin, ei sen niin väliä.

Tällä hetkellä esimerkiksi keväiseen Pariisiin (ikuisuushaave),

 huolettomasti sidottuun kukkakimppuun (miten se voikin olla niin vaikeaa?),

 pieneen ranskalaishenkiseen puutarhaan (kävin katsomassa Disneyn Beauty and the Beast elokuvan ja se oli i-ha-na),


arkeen, josta ei kaipaa lomaa (aletaan olla isojen asioiden äärellä)


Kevät taitaa olla meidän haaveilijoiden kulta-aikaa. So, dream on dreamers!

torstai 23. maaliskuuta 2017

#tulppaanitorstai - väriä viikkoon!

Löysinpäs vihdoin minäkin tuollaisia ihanan sävyisiä hapsuhelmaisia tulppaaneja ja jälleen yhden uuden ruukun kokoelmaani! Laskin juuri, että omistan noin 60 ruukkua ja siihen maljakot, lasipullot ja muut kukkapurnukat kaupan päälle... Huh huh! Tämä ruukku on siis tämän hetken lempparini ja tokihan se pääsi heti maljakon virkaa toimittamaan. Keräsin siihen osan viime viikon aikana ostamistani kukista ja lopputuloksesta tuli mukavan värikäs.  Se on piristänyt kummasti tätä harmaata viikkoa. Tämä päivä tosin on ollut onneksi kaikkea muuta kuin harmaa. Ihana kevätaurinko!


Lisää #tulppaanitorstai -tunnelmointia löytyy Sannan Kukkala -blogista!

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Hitaita hetkiä

Nyt eletään ehkä vuoden ärsyttävimpiä hetkiä. Edes loka-marraskuu ei aiheuta minussa samanlaista ketutusta ja toivottomuuden tunnetta kuin hitaasti mateleva kevät. Saatuani tarpeekseni talvesta, toivoisin lumien sulavan ja pihojen kuivuvan viikossa, korkeintaan kahdessa ja kevään saapuvan niin näyttävällä sisääntulolla, ettei se jäisi talveltakaan huomaamatta. Mutta ei, vielä koetellaan kärsivällisyyttä. Ehkä juuri siitä syystä viime viikkoina onkin tullut vietettyä paljon hitaita hetkiä. Eipä siinä, sen taidon osaan kyllä paremmin kuin hyvin. 



Tuo kolmas kuva on muuten kohta purettavan rakennuksen seinään maalattua hienoa purkutaidetta. Tekijänä David Popa. Kyllä tuollaista taidetta katselisi muuallakin kuin purettavan rakennuksen seinissä! Kyseinen maalaus istuu jotenkin ihan täydellisesti karuun ympäristöönsä, jota en tullut nyt kännykän kameralla kuvanneeksi lainkaan. Joten jos vain suinkin ehdin ennen purkutöiden alkamista, käyn kuvaamassa sen paremmalla ajalla vielä uudestaan. 

Viides kuva on Ullanlinnasta. Kamera on kaivettava esiin aina, kun jostain rakennuksesta tulee vahvoja pariisilaisviboja. Viimeinen kuva taasen on Uunisaaresta. En selvästikään ole ainoa, joka tähyilee epätoivoisesti horisonttiin kevättä etsien. Siis kevät, saa tulla jo!

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Heipat talvelle

Jokohan sen uskaltaa sanoa ääneen, että talven selkä on taittunut ja nyt ollaan jo tukevasti kevättalven puolella? Niin tai näin, ainakin blogin puolella talvelle sanotaan nyt heipat näiden viimeisten talvikuvien muodossa. 

Tammikuussa manasin talven ailahtelevuutta ja kuin vastaiskuna heti seuraava päivä oli ehkä talven aurinkoisin pakkaspäivä (kuva kolme), josta nautin järven jäällä kävellen. Pakkasta riitti sillä erää kuitenkin enää vain päiväksi ja niin suuntasin jäälle myös seuraavana päivänä (kuva neljä), sillä plussakeleillä en jäille enää uskalla, vaikka kaiken sen sohjon alla vielä kestävää jäätä olisikin. 

Tämän talven mykistävin hetki osui sille helmikuiselle lauantaille (kuva yksi), jolloin törmäsin myös suomenhevosruuna Uurakseen seurueineen. Ja olisiko ollut viikon tai kahden takainen perjantai, jolloin lunta satoi ensimmäistä kertaa pariin vuoteen juuri niin kuin sen haluankin satavan: hiljalleen leijalevana kevyenä pakkaslumena auringon paistaessa jossain pilviverhon takana (kuva viisi). Myönnettäköön, että välillä sitä tuli myös vähän reilummin (kuva kaksi), mutta ei kuitenkaan vaakasuoraan vasten kasvoja eikä kymmentä senttiä kerralla.

Kuten sanottu, nyt olen enemmän kuin valmis sanomaan heipat talvelle ja siirtymään kohti kevättä ja nahkatakkikelejä. Kun loppuvuodesta taas tavataan, olen kuitenkin varmasti yhtä valmis vastaanottamaan sen uudestaan, kuin kauan kaivatun ystävän. Siis heippa!

torstai 2. maaliskuuta 2017

#tulppaanitorstai - korillinen kevättä

Tällä viikolla torstai on taas #tulppaanitorstai! Nyt palataan kuitenkin ajassa takaisin viime lauantaihin, jolloin kauppareissulta tarttui mukaan tuollaisia todella intensiivisen sävyisiä tummia tulppaaneja ja niille kaveriksi sekavärinen nippu. Kotoa löytyi jo valmiiksi kirsikanoksia.

Hetken tuumailun jälkeen täytin vanhan, rottinkisen pyöränkorin pulloilla, joihin sitten asettelin tulppaanit ja kirsikanoksat ilman sen suurempaa mallailua. Ylijäämätulppaanit päätyivät vierelle pieneen mukiin. Rentoa, simppeliä ja keväistä. Ja juurikin sitä kevättä kaipaan nyt enemmän kuin mitään muuta. Flunssa tekee tuloaan ja olo on yhtä nuuhea kuin kelikin. Näiden muutaman rivin raapustaminenkin oli ihan verrattavissa loskassa tarpomiseen, siis työn ja tuskan takana. Jopa nämä kuvat näyttävät nuhaisilta, joten pidemmittä puheitta linkkaan teidät vain Kukkalan Sannan sivuille ihailemaan kaikkien muidenkin haasteeseen osallistuneiden toteutuksia!