torstai 25. toukokuuta 2017

Hetkiä puutarhassa

On oikeastaan jopa vähän hassua, miten elämä voi yhtäkkiä heittää ihan häränpyllyä. Ja miten siitä uudesta tulee hetkessä ihan normaalia ja iso osa itseä. Minulla on käynyt juuri niin puutarhani kanssa ja tällä hetkellä se täyttää kaiken vapaa-aikani ajatuksia myöten. Jopa siinä määrin, että olen skipannut kivoja juttuja vain siksi, etten yksinkertaisesti malta hukata yhtäkään puutarhahetkeä. Toisaalta tämä kaikki kertoo minulle siitä, että päätös oli oikea. Minun elämässäni todellakin oli puutarhan mentävä aukko. Kesän yhtenä tavoitteena lienee kuitenkin saavuttaa jonkinlainen tasapaino puutarha- ja muun elämän välillä. Niin kuin nyt vaikka esimerkiksi raivata aikaa myös tämän blogin päivittämiseen ja teidän muiden blogeissa vierailemiseen...

Viime viikolla puutarhassa tapahtui keltainen räjähdys. Keltaiset kukat eivät varsinaisesti lukeudu suosikkeihini, mutta narsissit ovat kyllä varsinaisia ilopillereitä.

Kaikesta innosta huolimatta olen kuitenkin ehtinyt jo kokea myös epätoivon ja varsinkin epävarmuuden hetkiä.  Onneksi apua on sadellut vähän sieltä sun täältä ja olen ollut siitä tosi kiitollinen. Alunperin ajattelin, että tämän kesän vain katselen ja ihmettelen puutarhaani, enkä ryhdy sen suurempiin muutostöihin. No, jotenkin se ajatus vain jäi tekemisen jalkoihin ja jo nyt olen myllännyt vähän siellä sun täällä. Ups!

Nyt odotan sitä hetkeä, jolloin pääsen "sisustamaan" puutarhaa ja tuomaan sinne enemmän minun näköisiäni elementtejä. Nykyisellään puutarha on tietysti edellisten omistajien jäljiltä (minä olen järjestyksessään palstan viides haltija), eikä sieltä löydy juurikaan omia lempikukkiani. Tänä kesänä tuon omia lemppareitani sinne lähinnä ruukuissa, mutta jossain vaiheessa edessä on perennapenkkien uudistaminen.

Kuva ystäväni ottama
Ylemmässä kuvassa on selvästi joku fundeeraus meneillään. Ensimmäinen puutarhaprojektini asemoituu kuvassa näkyvien kasvilavojen ja kasvihuoneen ympäristöön, jotka sijaitsevat tontin paraatipaikalla. Eilen ja toissapäivänä pääsin projektissa sen verran eteenpäin, että epätoivo vaihtui jälleen optimismiin. Ja sitten kun tämä projekti on valmis, niin  maltan ehkä istua paikoillaan vähän pidempäänkin kuin vain valokuvan ottamisen ajan (niin kuin alemmassa kuvassa).


Alimmaisten kuvien kaunottaret ovat levinneet tontilleni naapureiden puolelta. Varsinkin noista kirjopikarililjoista olen niiiin onnellinen! Tuo keltainen on minulle ihan uusi tuttavuus. Kertokaahan tietävämmät, mikä kukka on kyseessä!



Nyt puutarha kutsuu taas ahertajaa seuraavat neljä kokonaista  päivää. 
Tavoitteena on saada kasvihuone valmiiksi ja tomaatit kasvamaan, tehdä ruukkuistutuksia sekä saada kasvihuoneen ympäristöä siistittyä. 

Aurinkoista helatorstaita kaikille!

6 kommenttia:

  1. Aivan lumoavia hetkiä ja kuvia! :)
    Keltakukkainen kasvi on "kasvitieteellinen tulppaani", varmaankin Tulipa tarda.
    Ihanaa pitkää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, arvasin että joku tietää heti, mikä kasvi on kyseessä! Ihanaa viikonloppua sinullekin! <3

      Poista
  2. On aina ihanaa, kun jostakin asiasta innostuu ja huomaa, että tämähän on juuri minun juttuni...ja puutarha tuntuu olevan sinulle SE juttu..:)

    VastaaPoista
  3. Kuulosti ihan minun elämltä...poika tuli yksi ilta sanomaan, että äiti kello on jo puoli 11 illalla, pitäisköhän sinun jo tulla sisään ja ottaa iltapalaa ;D

    Kaikki aika uppoaisi tuonne pihalle. Tämä ei ole minulle uusi asia, vaan tapahtuu joka kevät ja kesä...bloggaus jää hieman paitsioon...

    Nautitaan nyt ulkoilusta, keväästä, kesästä ja kukista. Ehdimme blogata sitten kun sataa, on pimeää ja kylmää ja tylsää...

    Multaa vain kynsien alle!
    Nautinnollista viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, vähän pelkään, että siinä käy just noin! Mutta, että sama tapahtuu joka vuosi - huh huh! :D Mutta, kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan! Nautihan sinäkin <3

      Poista