keskiviikko 9. elokuuta 2017

Silloin joskus kolme vuotta sitten

Muusan elokuu on ollut olemassa kolme vuotta ja rapiat päälle.


Perustin blogin tilanteessa, jossa olin vuoden päivät tahkonnut jokseenkin vastentahtoisesti töiden ohella kasaan jatkotutkintoa alalle, joka ei sitten enää kiinnostanutkaan minua riittävästi. Niin kuin ehkä yhtään. Jokainen, joka on joskus yrittänyt pakottaa itseään tekemään jotakin, mikä ei tunnu omalta, tietää millaisia tuntemuksia se aiheuttaa. Ihmiset ympärillä tsemppasivat jatkamaan opintoja ja minä huusin sisäisesti eitä, uskaltamatta kuitenkaan tehdä ratkaisevaa päätöstä. Olotila oli siis jokseenkin ahdistunut ja kaipasin kipeästi muuta ajateltavaa ja omaa pientä pakopaikkaa arjesta. Ennen kaikkea halusin selvittää ja tehdä itselleni näkyväksi sen, mikä minua inspiroi ja mitä kohtaan tunsin intoa ja paloa. (Kun se kerran selkeästi ei enää ollut työ, jota joskus olin tehnyt suurella liekillä.) 


Aika oli siis enemmän kuin kypsä Muusan elokuulle ja blogin myötä alkoi sisäinen matkani muusa kaksipistenollaksi. Sillä vaikka blogini on ulospäin hyvin kepeä ja kuljen tarkoituksella niin sanotusti aina sitä kauneinta reittiä, on se henkilökohtaisella tasolla pitänyt sisällään myös hieman deepimpää pohdiskelua ja tarjonnut minulle mahdollisuuden itsetutkiskeluun. Ennen kaikkea se on ollut minulle väline katsoa itseäni vähän ulkopuolelta ja tehdä siten elämästäni hiljalleen enemmän itseni näköistä. Että katso nyt, nämä asiat sinua inspiroivat, tuolla on intohimosi ja tällaista elämää haluat elää.


Ja kun nyt kirjoitan näin, lienee sanomattakin selvää, että ne jatko-opinnot jäivät kesken ja nyt olen matkallani siinä pisteessä, että tämän loman jälkeen en enää palaa takaisin vanhan sorvin ääreen. Edessä on kahden vuoden opintovapaa ja lähden tavoittelemaan entistä kukkaisampaa uraa (kirjaimellisesti), mitä ikinä se sitten pitääkään sisällään. Annan ajatuksen hautua hiljalleen seuraavien vuosien aikana luottaen tähän hyväksi havaittuun menetelmään. Teen sen kyllä itselleni näkyväksi, ja teille siinä sivussa.


Tällä hetkellä kaikki tämä on niin v a l t a v a a, että sitä on vaikea edes pukea sanoiksi. Summa summarum, tämä kolmas blogivuosi oli siis monella tapaa käänteentekevä. Olen onnellinen siitä, että uskalsin vihdoin tehdä ratkaisuja vuosikausia mielessä muhineisiin asioihin liittyen, kaikista epävarmuustekijöistä huolimatta. Vaikkakin tieto siitä, että maitojunat liikennöivät edelleen, on kuitenkin kieltämättä ihan lohdullinen. Ja jos niin käy, totean vain lungisti olkiani kohautellen, että "tämä nyt oli vaan tällainen kokeilu". Hehheh. Kuten sanottua, niin valtavaa, että siitä on näköjään pakko repiä huumoria.


Muusan elokuun neljäs vuosi tulee siis olemaan allekirjoittaneelle mitä todennäköisemmin entistä jännitävämpi, taloudellisesti köyhempi, mutta toivottavasti monella muulla tavalla sitten sitäkin rikkaampi. Mutta niin kuin tähänkin asti, valitsen aina sen kauneimman reitin! Ja jos ei se sitä jo ole, teen siitä kauniin. Ihan niin kuin Elsie de Wolfe. Ja toivottavasti te kaikki ihanat lukijani pysytte messissä, sillä teillä on ollut tärkeä rooli tällä matkalla tähänkin asti! <3

Olisipa muuten kiva kuulla, mikä teillä on ollut se viimeinen kimmoke blogin perustamisen taustalla!

Ja ps. muistettakoon tämä kolmas blogivuosi myös siitä, että hylkäsin automaattiasetukset myös valokuvatessa! :)

17 kommenttia:

  1. Onnittelut! Mukavaa pohdintaa, tätä oli kiva lukea. :) Itse perustin blogini jotenkin ihan päättömästi, enkä enää oikeastaan edes muista, mitä ajattelin silloin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Varpuslintu <3 Aina silloin tällöin aloitan kirjoittamaan tällaista hieman pohdiskelevampaa tekstiä, mutta usein ne ajanpuutteen (?) vuoksi typistyvät muutaman sanan tiivistyksiksi.

      Poista
  2. Oi onnea kolmevuotiaasta blogistasi! :) Oli todellakin ihana lukea myös tällaista postausta sinulta. Kaunista jälkeä kuten aina, niin tekstin kuin kuvienkin muodossa! <3 Taattua Muusa-laatua. :) Voin kyllä samaistua tähän, sillä perustin oman blogini vähän samasta syystä: jotta löytäisin sen asian joka tekee minut kaikkein onnellisimmaksi. Tähän mennessä blogi on onnistunut siinä oikein hyvin, kuten mitä ilmeisimmin myös sinulla! :)

    Minullakin tulee kohta vuosi täyteen blogin perustamisesta, aika menee kyllä hurjaa vauhtia... :) Täältä löytyy tarinaa ajasta ennen blogia, taustoista ja sen syntymisestä: https://kattenijaljilla.wordpress.com/2016/09/04/miten-paadyin-tahan-pisteeseen/

    P.s. Ja heei, extraonnittelut vielä automaattiasetusten väistymisestä! <3 *Aplodeja* :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anna <3 Tosi kiva kuulla, että sinäkin tykkäsit tästä postauksesta. Jahka saan kommentteihin vastattua, käyn lukemassa tarinaasi blogin takana! Ja kiitos onnitteluista, on tää valokuvaus vaan niin kiva harrastus! :)

      Poista
  3. Ihanat kuvat, niin kuin aina.
    Onnea rohkeudesta ja uuden alkamisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit <3 Uuden alku on aina ihanaa aikaa!

      Poista
  4. Oi ei olen ehkä hieman kateellinen, kun uskalsit hypätä oravanpyörästä! :) Täällä olen kokoajan hokenut, että jos lähtisin opiskelemaan, mutta kukas sitten kantaa maidon pöytään ja leivän päälle muutakinkuin ylähuulen?
    Mutta onnea blogillesi, joka on vuoden vanhempi kuin omani. Ja automatti asetukset unohdin puolitoista vuotta sitten. En osaa niillä enään edes kuvata ;)
    Jeeee...ihanaa tulevaisuutta <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu <3 Tällä viikolla moni on jakanut facebookissa sen työpaikan horoskooppimerkkejä käsittelevän humoristisen jutun. Pisti vähän hymyilyttämään. Ostin siirtolapuutarhamökin ja hain opintovapaata samalla viikolla, #jousimies. Mutta joo, se taloudellinen puoli tässä jännittää kyllä eniten. Ikuisena optimistina luotan kuitenkin siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Joten tsemppaan kyllä suakin hyppäämään pois oravanpyörästä, jos se ajatus tasaisin väliajoin kummittelee mielessä. Juuri eilen esimerkiksi ajattelin, että miksi ihmeessä mä en ostanut itselleni siirtolapuutarhamökkiä jo aika päiviä sitten! Että mitä ihmettä mä oikein odotin?!

      Poista
  5. Onnea! Hyvä postaus. Mulla on niinkin tylsä tarina, että kun parilla kaverilla oli (on) blogi, niin mäkin halusin =). Pikkuhiljaa tähän hommaan jäi koukkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu <3 Kiva kuulla, että sinäkin tykkäsit postauksesta. Ehkä opintovapaalla riittää energiaa enemmänkin tällaisiin juttuihin.
      Ja totta, tämä on kyllä varsin koukuttava "harrastus". Hyvä niin!

      Poista
  6. Ihanaa että Muusan elokuu on olemassa. <3
    Ooh, olenpa minäkin tosiaan kateellinen jos sinun tulevaisuutesi suuntautuu kukkiin! :)

    Nyt sitä lämmintä ilmaa on hieman saapunut; pitää kirjoittaa äkkiä pari kommenttia ja mennä sitten nauttimaan tuulesta ja auringosta. Iltapuolella ollaan kuitenkin ilman sähköä ja nettiä.
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 <3 <3

      Ja joo-o, iltapuoli olikin sitten aika hurja!

      Poista
  7. Paljon onnea uudelle uralle ja tiellesi! Opintovapaa on ihana asia, saa keskittyä uuteen polkuun ja unohtaa hetkeksi kaiken vanhan. :) Kukkaisa ura kuulostaa myös ihan sinulta. Toiv. ehdit opinnoiltasi kirjoitella edelleen tänne blogiin. :)

    Itselläni kimmoke blogin perustamiseen taisi olla siskoni käynti (hän asuu Ranskassa) kotonani. Hän pyöri ympyrää kamera kädessä ja totesi, että kotonani on niin paljon kauniita asetelmia ja värikkäitä pintoja, että minun pitäisi jakaa sitä muillekin värikkäästä sisustamisesta pitäville. Blogini ei ole muotoutunut vieläkään siihen muottiin mihin sen haluaisin muotoutuvan, eikä kuvat ole lähimainkaan sellaisia kuin haluaisin. Täytynee kirjoittaa joulupukille lahjatoiveeksi järkkäri. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja toivotaan että nää kukat on mun juttu myös ammatillisessa mielessä! Ainakin toiveissa on, että opintovapaan aikana aikaa ja energiaa jäisi enemmän myös tänne blogiin, kun aihe kuitenkin liippaa myös näitä sisältöjä.

      Mullakin kesti jonkin aikaa ennen kuin löysin oman tulokulmani näihin blogitouhuihin. Ja kieltämättä, hyvä kamera ja siihen joku hyvä objektiivi tuovat tähän touhuun kyllä uutta puhtia! Toivotaan, että joulupukki on ollut korvat höröllä! ;)

      Poista
  8. Ah, olipa antoisaa luettavaa! Onnea elämänmuutokseesi, nauti vapaudesta ja kutkuttavasta uuden tunteesta! Menin itsekin elämän automaattiasetuksilla ihan liian pitkään, kunnes jätin entisen ja jäin opintovapaalle. Uskallus toi epävarmuuden mutta myös antoisia ja ihania töitä ja kokemuksia. Sen jälkeen takana on jo toisetkin opinnot ja kaikki ne vaan tuntuu täydentävän toisiaan. Blogin aloitin vasta elämänmuutoksen seurauksena, ja nyt tuntuu mahdottomalta siitä luopua, vaikka aika onkin taas kortilla. Sen sijaan haluan oppia kuvaamisesta lisää ja blogikin pitää saada uudelle levelille, jotta innostus säilyy. Miten käykään, tiedän, että muutos oli kuin vettä janoiselle viime hetkellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta viestistä ja onnen toivotuksista! Kiva lukea näitä pidempiäkin tarinointeja, puolin ja toisin. :) Tänään oli ensimmäinen koulupäivä ja onhan se niin ihanan erilaista! Toistaiseksi taloudellinen epävarmuus vielä kummittelee takaraivossa, mutta uskon ja toivon, että syksyn aikana opin hallitsemaan sitä paremmin. All you need is less - asenteella mennään. Ja on ihana kuulla näitä rohkaisevia tarinoita suurista elämänmuutoksista!

      Poista
  9. Onnea! Hienoa kuulla, että olet tehnyt rohkean ratkaisun ja lähtenyt toteuttamaan haavetta, upeaa! Ihailen ihmisiä, jotka muuttaa elämänsä suuntaa kun siltä tuntuu. Enkä pidä maitojunaakaan huonona asiana. Sehän kertoo vain siitä, että osaa tehdä ratkaisuja ja ottaa takapakkia, jos meinaa astua harhaan :) Itse tein kerran parin vuoden kokeilun ihan toisissa hommissa ja palasin sitten takaisin kokemusta rikkaampana. Jos en olisi kokeillut, haikailisin asiaa vieläkin, mutta nyt tiedän, että se ei ollut mun juttu. Asiat selkiytyy ajan myötä ja tarttumalla rohkeasti haasteisiin! Onnea matkaan!👍

    VastaaPoista