sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Kukkia ja latinaa, päivin ja öin

Minä höpsö kuvittelin, että näin opintovapaalla ehtisin panostaa enemmän myös tähän blogiin. Ihan niin kuin keväällä kuvittelin, että kesäkodin myötä puutarhajuttuja vain putkahtelisi ihan yhtenään ja lähes itsestään. Mutta kaikki uudet jutut vievät näköjään niin totaalisesti kaiken huomioni ja aivokapasiteettini, ettei energiaa tahdo riittää mihinkään muuhun. Ehkä juuri siitäkin syystä tämä opintovapaa on ollut niin mahti homma, kun on voinut keskittyä täysillä vain ja ainoastaan opiskeluihin. Mitä nyt puutarha vähän huutelee tarhurin perään ja ehkä se kotikin kaipaisi hieman hengettären huomiota...


Palatakseni tuohon otsikkoon, viime viikkoina päivät (ja yöt) ovat täyttyneet kukkasidonnasta ja kasvien tieteellisistä nimistä. Ja erityisesti niin, että juurikin ne kasvien tieteelliset nimet pyörivät mielessä kaiken yötä. Juuri nukahtamisen kynnyksellä säpsähdän hereille - Doronicum orientale! - vaivun hetkeksi uneen herätäkseni jälleen. Ja tämä toistuu aina ehkä noin viisi kertaa. Sempervivum tectorum! Aruncus dioicus! Heuchera! Ja aamulla ensimmäinen ajatukseni on luonnollisesti jotakin sellaista kuin Artemisia schmidtiana, mitäpä sitä ihminen muuta. Päivisin kasvien tieteelliset nimet pyörivät mielessä kuin mantra. Toisinaan niitä tulee jopa mumistua samalla tavalla ääneen. Paitsi silloin kun keskitytään kukkiin ja sidontaan.


Tähän mennessä olemme harjoitelleet kimppua, surulaitetta ja dekoratiivisia pöytäasetelmia. Tämä kuvissa näkyvä pitkänmallinen, matala pöytäasetelma taitaa olla oma suosikkini. Ihan jo pelkästään sävyjensäkin puolesta. Lähden aina vahvasti sävy edellä rakentamaan kokonaisuutta. Tätäkin tehdessä olin ehkä pienesti ajatellut, että valitsisin tällä kertaa niitä ei-niin-omia sävyjä, mutta sitten bongasin kylmiössä nuo ihanat vintageroosat kerrotut eustomat (?) ja se olikin sitten niin vahvasti rakkautta ensisilmäyksellä, että oranssien ja keltaisten kukkien oli ihan turha yrittää huudella sieltä enää mitään. Sävyjen lisäksi tässä työssä näkyy tähän asti tekemistäni ehkä eniten myös oma kädenjälkeni.


Seuraavat kaksi viikkoa kuluvat etäopiskelun merkeissä ja olen jo nyt vähän huolissani, miten selviän kaksi viikkoa erossa koulun kukkakylmiöstä. Kasvien tieteelliset nimet sen sijaan ovat niin vahvasti läsnä etäviikoillakin, että niitä tuskin tulee ikävä. Vaikkakin niiden mantratyylinen hokeminen ääneen on omalla tavallaan jopa ihan rauhoittavaa.  Ja eipä olisi muuten ilmojen puolesta voineet etäviikot parempaan saumaan osua, ihana intiaanikesä!

Nautitaan näistä lämpimistä syyspäivistä!

14 kommenttia:

  1. Ihan huikean kaunis kukka-asetelma! Ja ihanat värit.
    Kaksi viikkoa hujahtaa hetkessä, joten ei kannata huolestua. Ihan kohta olet taas koulussa kukkien parissa. :)

    Kaunista sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saija! Kaksi viikkoa todellakin hujahtaa. Nyt ollaan jo torstaissa ja etäviikon tehtävät on jääneet pahasti tän pienoisen intiaanikesän jalkoihin. Uups!

      Poista
  2. Hihi, sama ongelma täälläkin: aina kun pänttään biologian lajintuntemustentteihin, päässäni pyörivät kaikkien lajien nimet hirveänä sekasotkuna. :D

    viikarivartti.blogspot.fi

    VastaaPoista
  3. Ihana kimppu ja voi mitä opintoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ruut! Ja nää opinnot on kyllä niin <3

      Poista
  4. A beautiful arrangement with such unusual flowers and lovely colors! Now you can say the botanical names in your sleep! That is true progress! Wishing you happy hours of learning. xx Karen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, that's true! Not many people can say botanical names in their sleep, I guess! :D And thanks for you wishes Karen!

      Poista
  5. Hymyilytti tuo sinun lattareiden opiskelu...tuli mieleeni omat opiskeluni joskus 25 vuotta takaperin.
    Uniinkin ne nimet tupsahtivat huomaamatta! :)
    Tuo marjapuuron sävyinen eustoma on niin hurmaava, että siihen kyllä ihastuu helposti!

    Intoa opiskeluun!
    Käy metsässä ja pihalla pyörähtämässä jos kylmiötä tulee ikävä... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh! :D Nyt jo huolestuttaa, että miten ne kaikki pysyy siellä muistissa... Ja tuo eustoma on kyllä niin, niin ihana!

      Poista
  6. Ihanat värit ja materiaalit tuossa työssä! Tieteelliset nimet ovat kiehtovia, koska niissä on mukana kasvitieteen historiaa pitkältä ajalta. Latinaa puutarhureille on hauska kirja, siinä on vielä lisää nimien historiasta. Toiset kasvit jostain syystä muistan paremmin tieteellisellä, toiset suomenkielisellä nimellä. Nautinnollisia opintoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle! <3 Ja kiitos tuosta kirjavinkistä, täytyy katsoa josko se jostain löytyisi. Ei ole ainakaan aiemmin missään silmiin osunut.

      Poista