keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Vuosi 2017 kuvina

Mikähän lie mielenhäiriö iski, kun sain aikaiseksi kirjautua tänne bloggeriin! Siis hyvää tätä vuotta ystävät! Palataan kuitenkin vielä hetkeksi viime vuoteen, sillä tämä postaus on virunut luonnoksissa jo ainakin sen kaksi viikkoa.

Vuosi 2017 oli minulle monella tapaa käänteentekevä. Tai ei ehkä sittenkään niin monella tapaa, sillä tärkeimmissä käänteessä taisi molemmissa lukea puutarha. Jos joltakulta on mennyt ohi, niin keväällä ostin siirtolapuutarhamökin ja syksyllä aloitin puutarhuriopinnot, ja nämä asiat värittivät aika vahvasti viime vuotta. Mutta asiaan!

Vuonna 2017 koin elämäni ensimmäiset puutarhahetket.
Pääsin mukaan jo heti alkukesän aikaan, kun puutarha vasta heräili eloon ja minä odotin jännityksellä mitä kaikkea maasta puskeekaan esiin.


Ensimmäisen puutarhakesän odotetuin hetki taisi olla  pionien kukinta. Nämä kaunottaret ovat ehdottomasti pienen puutarhani kuningattaria.


Ja vihdoin pääsin nauttimaan myös elokuisen puutarhan tunnelmasta. Se oli juurikin niin ihanaa kuin olin ajatellutkin sen olevan.


Kesäyöt saivat kesäkodin ja puutarhan myötä ihan uuden merkityksen elämässäni. Pelkään pimeää, eikä kesäyön hämäryys tee siinä poikkeusta, mutta jotenkin kummassa onnistuin silti nauttimaan näistä tummuvista illoista mökillä.



Ja se kesäkoti, siitä tuli heti mun happy place. Vähän nuhjuisen oman kodin rinnalla kesäkodin valoisuus oli jotakin aivan ihanaa. Otin yläkerran käyttöön vasti ihan kesän lopulla ja kevään to do -listan kärjessä onkin sen remontoiminen entistä ehommaksi.


Loppukesä, late summer, alkusyksy... Syyskuun viimeistä viikkoa ja intiaanikesää unohtamatta! Mahtava päätös ensimmäiselle puutarhakesälle.


Ja sitten niihin muihin hetkiin. Opintovapaan ja opiskelujen myötä alkoi ihan uudenlainen ajanjakso elämässäni. Paljon entistä vapaampi, luovempi ja inspiroivampi. Eikä vähiten siksi, että vuoden viimeiseen puolikkaaseen mahtui niin paljon kukkia ja sidontaa.


 Kukkia mahtui toki myös vuoden ensimmäiseen puolikkaaseen. Nämä kukkakuvaushetket toimivat minulle kuin meditaationa aikana, jolloin mielessä myllersivät kaikenlaiset elämänmuutokseen liittyvät kysymykset. Itse näen näissä kuvissa paljon toivoa ja uskoa uusiin mahdollisuuksiin.


Valokuvauksen saralla viime vuoden aikana syveni rakkauteni still life - kuvausta kohtaan. Näissä kuvissa itse asetelma ei niinkään ole minulle se juttu, vaan erityisesti näihin pysähtyneisiin hetkiin latautuneen tunnelman tallentaminen.


Ja minun kuvissani näihin hetkiin on usein latautunut aimo annos visuaalista melankoliaa. Tiedättehän, sellaista selittämätöntä kaihoa ja kaipuuta.


 Vuonna 2017 kuvasin harvinaisen vähän luontokuvia, mutta ehkä kauneimmat winter wonderland kuvani ikinä. 
 

Tähän kollaasiin on hyvä lopettaa, sillä nythän tuolla ulkona alkaa olla taas kunnon talven ihmemaa -meininki meneillään.


Lyhyesti tiivistettynä vuosi 2017 oli selkeästi edeltäjäänsä parempi, enkä toivo yhtään sen vähempää tältäkään vuodelta. Oikeastaan vielä vähän enemmän.
Ja sitä samaa toivon teillekin!