sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Kuusi kuvaa kesästä

Sain jo jokunen aika sitten Viherrilliltä Kuusi kuvaa kesästä - haasteen. Kiitos siitä! Haasteen on aloittanut Tuplasti terapiaa -blogin Pirjo jo vuonna 2012 ja siitä asti se on lähtenyt matkaan aina marraskuussa.

Viime kesähän oli minun ensimmäinen puutarhakesäni ja poikkesi siten suuresti kaikista aiemmista. Keräsinkin tähän juuri ne kesän sykähdyttävimmät puutarhahetket.


Omenapuiden kukinta
 Ikiaikaisin puutarhaunelmani liityy omenapuihin. Unelmieni puutarhassa olisi vanhoja omenapuita, joiden alla kahvitella lämpiminä toukokuun päivinä. Omassa puutarhassani ei ole vanhoja omenapuita, mutta pienenkin puun kukinta on kyllä sykähdyttävän kaunista.


Omasta puutarhasta poimitut kimput

 Tämä, jos mikä, on todellista puutarhaluksusta. Tänä vuonna suunnitelmissa on kasvattaa entisestään leikkokukkien osuutta puutarhassa.


Pionien kukinta

Pionien kukinta oli ehkä viime kesän odotetuin juttu. Ensimmäinen pioni aukaisi nuppunsa 4.7. ja sitä iloa kesti noin kaksi viikkoa, kunnes sateet piiskasivat pioniparat.


 Elokuiset hetket
 Elokuussa muiden palattua töihin, minä jatkoin hieman hämmentyneenä lomaani ja nautin hiljaisista hetkistä. 


Oman puutarhan sato

Olin todella tyytyväinen saamaani satoon, sillä odotukset eivät olleet mitenkään kovin korkealla.  Taisi olla matkassa mukana sitä kuuluisaa aloittelijan tuuria!


Intiaanikesä
Syyskuun viimeinen viikko ja ihana lämpöaalto. Ihan paras päätös ensimmäiselle puutarhakesälle.



Minä en nyt laita haastetta enää eteenpäin, sillä kaikkien katseet taitavat olla jo vahvasti tulevassa kesässä, vai mitä! Minulla ainakin. Juuri nyt hieman jännittää, miten puutarha mahtaa selvitä talvesta, sillä josko viime kesänä oli tuuria matkassa niin tein myös varmasti kaikki aloittelijan virheet. Toivotaan, etten kuitenkaan mitään sellaista, jota ei pystyisi enää korjaamaan. Joka tapauksessa, sormet ristissä täällä siis odottelen kevättä saapuvaksi!

lauantai 10. helmikuuta 2018

Kukkia ja kuulumisia

Huh, takana ensimmäinen viikko kukkabisneksen real lifessa! Ja sitä edelsi myös varsin sidontapainotteinen kuukausi koulun penkillä. Tammikuun aikana tuli kerrattua ja syvennettyä kaikki syksyn aikana saadut opit ja sitä myöten omaan tekemiseen on tullut lisää varmuutta. Siitä huolimatta jo heti ensimmäinen harjoittelupäivä kukkakaupassa osoitti, että on täysin eri asia sitoa kimppuja koulussa ja kimppuja suorassa asiakaspalvelutilanteessa. Jälkimmäinen vaatii huomattavasti enemmän rohkeutta ja itseluottamusta - oikeastaan näin alkuun jopa enemmän juuri niitä kuin sitä varsinaista sidontataitoa -  ja sitä ei koulussa tekemällä opi. Tätä taustaa vasten olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että sain jo heti näin ensimmäisellä viikolla jäätä murrettua ja sidoin ensimmäiset kimppuni asiakkaan odottaessa. Ei mitään muotovalioita, eikä varsinkaan parasta osaamistani, mutta kuitenkin!


Olen ollut asiakaspalvelutehtävissä ennenkin  (tosin viimeksi joskus melkein 20 vuotta sitten) ja tehnyt viimeiset 17 vuotta töitä ihmisten kanssa, joten oletin osaavani suhtautua varsin lungisti asiakaspalvelutilanteisiin.  Mutta en ole koskaan samalla tavalla asiakaspalvelutilanteessa myynyt omaa taitoani ja osaamistani ja se tuo tähän alaan ihan oman lisänsä. Miettikääpä, miten moni muu käsityöläinen, taiteilijasta puhumattakaan, valmistaa tuotteensa asiakkaan odottaessa!

Tämän viikon mantra on siis enemmän tai vähemmän ollut Erinin 'Älä tule hyvä tyttö' -biisistä tuttu laini "jo-oo, just noin, a-ha, sä osaat!".  Oikeastaan se kuvaa vähän myös koko kulunutta tammikuuta, josta päällimmäisenä fiiliksenä jäi hyvä mieli sidonnanopettajan palautteesta ja tsemppauksesta. Tammikuussa aloin ehkä myös löytää hieman omaa floristista kädenjälkeäni. Kärsin varsinkin koulumaailmassa herkästi kiltin tytön syndroomasta ja yritän aina tehdä asiat oikein ja ohjeiden mukaan. Sidonnanopetuksessa mennään vahvasti säännöt ja tekniikka edellä ja opintojen alussa kiinnitetään paljon huomiota siihen, että esimerkiksi kimpun profiili ja hahmomuoto ovat juuri sitä mitä pitää. Omalla kohdallani tarkka ohjeiden noudattaminen ehkä jossain määrin kavensi omaa visuaalista ilmaisuani, mutta tammikuussa - kiitos opettajan rohkaisevan palautteen - uskaltauduin jo vähän irrottelemaan ja oma kädenjälkeni näkyi heti vahvemmin lopputuloksissa. Joten mitä kukkasidontaan(kin) tulee, yritän olla vähemmän hyvä tyttö. 



Paljon muuta ei elämään ole sitten mahtunutkaan. Paitsi vähän tulevaan puutarhakesään orientoitumista. Ensimmäiset suunnitelmat on tehty ja ensimmäiset siemenet ostettu, mutta ne saavat nyt hautua vielä nämä intensiiviset ensimmäiset harjoitteluviikot.  Niin, ja kuten kuvista näkyy, välillä on pitänyt vähän selkiyttää omia ajatuksia kaappia järjestelemällä! 

Olisi kiva kuulla, miten teillä muille on lähtenyt vuosi käyntiin?